ILOA PUUTARHASTA

Olen ollut tämän viikon talvilomalla, mutta suunnitelmat menivät totaalisen uusiksi. Perjantaina  kesken työpäivän aloin palella, olin sitkeästi vielä muutaman tunnin töissä ja hoipuin kotiin tultuani suoraan sänkyyn. Influenssa päätti sitten yllättää. Loma on mennyt tiiviisti sängyn pohjalla, on palellut, hikoiluttanut, yskittänyt, aivastuttanut, kolottanut. Tänään olen ollut ensimmäistä päivää vähän enemmän ylhäällä. Tiistaille varattu teatterireissu Helsinkiin piti perua, mutta onneksi saimme liput eteenpäin kaupatuksi. 

 

Toissa viikolla sain mukavan puutarhaan liittyvän haasteen blogiystävältäni Eevireginalta ja lupasin paneutua siihen heti, kun vähän tokenen. No nyt taisi tulla se hetki. Tässäpä siis kysymykset ja vastaukset kuvin maustettuina.

1. Mikä on rakkain kasvisi ja miksi?

 Äidiltä perityt perennat ovat muistorikkaita ja tärkeitä . Aina alkukesästä, kun keltaiset liljat alkavat kukkia, muistan äitiä ja lapsuuskodin perennapenkkiä.

 

2. Mitä kukkaa, pensasta tai puuta et haluaisi koskaan pihallesi?

 

Meillä on iso tontti, johon mahtuu monenlaista puuta ja pensasta, istutettuna tai luonnostaan tänne juurtuneena. Kaikki puut ovat omalla tavallaan viehkeitä, mutta myrkyllinen terttuselja on sellainen, jota en halua pihaamme. Marjat ovat kauniit ja houkuttelevat, mutta myös tappavat. Sille siis "kiitos ei"!

 

3. Mikä kasvisi on keltainen, lila, oranssi, "musta" ja

viininpunainen?

 

 

 

 Tässä poimintaa kukkatarhastamme. Mustia kukkasia minulla ei olekaan eikä täysin viininpunaisia.

 

4. Kerro jokin tarina pihasi perennasta, pensaasta tai puusta?

 

Remontoimme vanhan talon asuttavaan kuntoon 1980-luvulla. Kuistia ympäröi jo silloin humala ja sitkeästi se pysyi hengissä remonttiaikaankin, tosin vähän kituliaasti. Tästä humalasta olen erityisen iloinen, sillä se kasvoi paikallaan jo ennen sotia. Mahdollisesti se on istutettukin jo vuosisadan alussa, koska humalaa viljeltiin yleisesti maaseudulla. Puolisoni isoäiti keräsi kasvin käpyjä ja käytti niitä mausteena kotikaljaa tehdessään. Muutama vuosi sitten pikkulintu teki sen suojiin pesänsäkin. Joka kevät iloitsen, kun näen uusien versojen nousevan ja parhaimmillaan ne kasvavat useamman kymmenen senttiä vuorokaudessa. Ikävä puoli on se, että loppusyksystä se on jo erittäin rähjäinen ja rankojen kerääminen sekä likaantuneiden kuistinlasien peseminen on aikaavievää puuhaa.

 

5. Onko sinun pihallasi ruusupensaita, jos on niin mitä?

 

Talon eteläpäädyssä on runsas juhannusruusukasvusto. Sekin on vanhaa perua, tuskin kuitenkaan humalan ikäinen, mutta vähimmässä laskussa kuitenkin yli 60-vuotias. Monena kesänä se on kukkinut 1 -1,5 viikkoa ennen juhannusta, tuonut iloa runsailla kukinnoilla ja vienolla tuoksulla. Juhannusruusu on yksi suosikeistani!

Kiitos, Eeviregina! Tähän oli ilo vastata! En varsinaisesti jatka haastetta kenellekään eteenpäin, mutta jos joku lukijoista/ blogisteista innostui, saat vapaasti ja ilomielin esitellä omia ajatuksiasi puutarhanhoidosta, sen iloista ja harmituksen aiheista, onnistumisista (ja miksei epäonnistumisistakin), uusista ideoista esim. tuholaistorjunnassa tai rikkaruohon hävittämisestä jne, ota siis haaste vastaan.