KOULUUN, KOULUUN!

Tällä viikolla viimeisetkin koululaiset aloittivat koulutiensä. Ajatuksissani palasin vuosikymmeniä taaksepäin, omiin koulumuistoihin.
Vuonna -69 aloitin koulunkäynnin. Pieni maalaiskoulu oli idyllinen paikka, jossa kaikki tunsivat toisensa. Ensimmäisenä päivänä jännitti kovasti. Äiti saattoi minut kouluun, uusi punainen koululaukku (huom: ei reppu!) odotti saavansa täytettä koulukirjoista. Siitä se lähti käyntiin: kuusi vuotta ala-asteella, sitten siirtyminen yläasteelle lähikaupunkiin, sieltä lukioon ja myöhemmin vielä kauemmas opiskelemaan. Ensimmäiset vuodet olin kansakoululainen ja silloin lauantaisinkin kävimme koulua. Peruskoulun myötä työviikot, mutta myös lomat lyhenivät.

Kaivoin vintistä vanhan aapiseni. Kannet ovat kuluneet, mutta kun selailen kirjaa, muistot tulvahtavat mieleen. Pulpetissa oli ihanaa katsella aapisen Kylli-tädin kuvitusta ja odottaa oppivansa lukemaan. Siihen aikaan ei juuri kukaan osannut lukea koulua aloittaessaan toisin kuin nyt.

Aapisen sisältö oli "maanläheinen" ja osin hengellinenkin. Uskonnollisuus oli kyllä reilu 40 vuotta sitten enemmän esillä kuin nykyisin, jolloin kiistellään jopa Suvivirren oikeutuksesta. Aamuhartaudet pidettiin tuolloin joka ikinen aamu, ruokarukouksetkin luettiin.

Maaseutu oli voimissaan ja maalaismaisemat ja -kuvaukset näkyivät myös aapisissa ja lukukirjoissa:

Rukkilaulu
Päiväsen läikkä on valahtanut lattiaan.
Yllä sen vallaton
kultatomu hyörii.
Pakkanen ikkunaan loihtinut on kukkamaan.
Äiti sen luona on,
rukin kehrä pyörii.

Omassa aapisessa ei ollutkaan poikkiviivaa tavuviivoina vaan jostain syystä kirjassa oli pystytavuviivat. Tämänkaltaista tavutusta en ole nähnyt myöhemmissä aapisissa, joten lienee ollut kokeilu kyseessä.

                                                            

60-luvulla presidenttinä oli Kekkonen ja hänkin oli päässyt piirroshahmona aapisen sivulle kalastelemaan Ruotsin kuninkaan kanssa!

Tänään katson noita pieniä ekaluokkalaisia, joilla on jo paljon taitoja hallussa, mutta joilta myös yllättävän paljon vaaditaan. Oma lapsuus kesti varmaan pidempään kuin nykylasten. Kehitys on mennyt huimasti eteenpäin, mutta meneekö se aina pelkästään hyvään suuntaan?

Oma vanha, kulunut aapiseni on aarre. Olemassaolollaan se muistuttaa minua opintien alkutaipaleesta ja sen avulla opin lukemaan. Rakkaus kirjoihin on säilynyt!
Olisi kiva lukea Teidänkin ekaluokan muistoista...

LEPOPÄIVÄ

Tämä viikonloppu on mennyt merkillisissä tunnelmissa. Ihanaa kuitenkin, että aurinko on pilkahdellut aamuisen sateen jälkeen. Lounaaksi puoliso teki kanttarellikastikkeen eilen keräämistään sienistä, joten saimme herkutella lähiruualla.
 Päivällä, sateen aikaan,  katsoin videomusikaalin Les Miserables, mutta aurinko houkutti viimein ulos syömään karviaisia ja kuvaamaan perhosia. Elämä jatkuu: synkkien pilvien jälkeen taivas selkenee, aurinko paistaa.

                           

KYSYMYSTEN ÄÄRELLÄ. SANATTOMANA

                                                       Häipyikö sinulta ilo
                                                        -  pakeniko rauha
                                                        -  väsyikö rukous
                                                       -  laimeniko rakkaus
                                                       -  haihtuiko usko
                                                       -  loppuiko voima

                                                         Ei se mitään - ei se mitään!
                                                         Jäihän sinulle Jumalan armo

                                                         - se suurin kaikista.
                                                        Jäihän sinulle Kristus
                                                          - heikon puoltaja
                                                          - köyhän auttaja.

                                                         Jäihän sinulle risti
                                                          - jäi lunastus.

                                                               Siinä on Jumalan voimaa
                                                                -  tuore armahdus
                                                                -  Hengen uudistus
                                                               -  sydämen - ja uskon puhdistus
                                                               -  lahjavanhurskaus.

                                                                               (Erkki Leminen)

Tänään olen sanaton monien kipeiden kysymysten äärellä... Isä tietää. Isä näkee... Niin haluan uskoa.

HUMALAA

Kotimme kuistin vieressä kasvaa sakeana humalaa. Siinä se on kasvanut jo ainakin kahdeksankymmenen vuoden ajan, lienee pidemmästikin, joten kestävää se ainakin on. Kun remontoimme tätä taloa 80-luvun lopulla, humalat piileksivät maan uumenissa ja pelkäsin niiden hävinneen, mutta eivätpä sentään. Onneksi!

                                     Kuisti näkyy marjanpoimijoiden taustalla, kuva 50-luvulta.

 

Joka kevät sitä ihmettelee, kuinka  ohuet versot työntyvät esiin lumien sulettua  ja toukokuussa ne suorastaan ryöpsähtävät kasvuun. Joinakin päivinä kasvua voi tapahtua toistakymmentä senttiä ja kesän mittaan humalat sakenevat ja vahvistuvat. Kuistillamme on siis vihreä vilpola koko kesän.
Joskus humalan suojaan on lintukin pesinyt eikä ovesta kulkeutuva liikenne ole ihmeemmin häirinnyt vihreyden syliin kotiansa rakentanutta siivekästä asukasta.

 Kevään töihin kuuluu tukinarujen virittäminen, joita pitkin humalat kiipeilevät. Haikein mielin karsin ruskistuneet humalat joskus syys-lokakuussa ja jään odottamaan uutta kasvun aikaa.

Puolisoni mummo keräili aikoinaan humalan kauniit ja pehmeät kävyt talteen ja laittoi niitä maltaiden kanssa samaan veteen kotikaljaa tehdessään. Ei ole tullut koskaan kokeiltua sitä, vaikka kotikaljaa silloin tällöin teenkin. Onko joku muu kokeillut?

PUUTARHAVIERAILULLA

Tänään järjestetään ympäri maata Avointen puutarhojen päivä ja niinpä mekin päätimme vierailla yhdessä pihassa tuossa muutaman kilometrin päässä. Kyllä kannatti pyöräillä paikalle, sillä niin paljon upeita kasveja ja hienosti hoidettu pihapiiri tuli nähtyä. Lisätietoa tämän päivän tapahtumasta löytyy osoitteesta www. avoimetpuutarhat.fi ja sieltä voi hakea mm. oman lähiseudun tutustumiskohteet. Pihat ovat avoinna klo 18.00 asti.
Tervetuloa valokuvakierrokselle!
Kuvia kannattaa klikata suuremmaksi:

SULKIA JA HÖYHENIÄ

 Läheisellä lammella majaileva joutsenpariskunta sai viimein perheenlisäystä. Kaksi poikasta on seurannut tiiviisti vanhempiaan ja usein perhe on käyskennellyt  rantapellolla. Eräänä iltana päätin mennä kuvaamaan lintuja, mutta jo kaukaa joutsenvanhemmat huomasivat minut ja vain vaivoin sain napattua kaukaa muutaman kuvan  (siksi tämä kuvan huono laatu), kun  perhe jo pakeni paikalta ja sukelsi pajukon läpi lammelle.

Kävelin verkkaisesti pellolle toivoen saavani  nähdä edes vilauksen linnuista, mutta jäljellä oli vain tallattua ja syötyä ruohoa, valtavia kakkakasoja  ja valkoisia höyheniä siellä täällä. Tiheässä pajukossa oli ihan selvä kulkureitti lammelle. Luulenpa, että linnut majailevat enimmäkseen pellolla, sillä lammessa asustavat jättisuuret hauet nappaavat mielellään linnunpoikaset suuhunsa.

Toisaalta myös pellolla voi vaara vaania, sillä muutama päivä sitten appiukkoni seurasi ikkunastaan, kuinka kettu hiipi kohti joutsenperhettä. Tarkkaavaiset vanhemmat terästivät oitis aistejaan ja veivät lapset turvaan pajukon suojiin. Vaara siellä, vaara täällä; oli kyse eläin- tai ihmisvanhemmista, aina  riittää huolta jälkikasvusta!

PS: Huomasin juuri, että tämä oli blogini 100. postaus! Tammikuun lopulla aukaisin oman blogin ja ihmeen paljon on löytynyt kirjoitettavaa ja valokuvattavaa sitäkin enemmän. Kiitos Sinulle, joka käyt blogiani lukemassa! Iloitsen jokaisesta klikkauksesta!

KUKKIEN VÄRILOISTOA

Alkukesän kukkaset loistavat aivan eri väreissä kuin näin loppukesästä. Kesän saapuessa kukat pilkistelevät kuin auringosäteet: keltaisina, kuulaina, kepeinä; syksyn lähestyessä värit syvenevät aivan kuin aavistaen päivän pituuden lyhenemisen ja tummien öiden saapumisen. kaikella on oma aikansa ja merkityksensä. Kukkasten värisävyilläkin.

On se niin ihmeellistä ja ihanaa!