lauantai 3. elokuuta 2013

SULKIA JA HÖYHENIÄ


 Läheisellä lammella majaileva joutsenpariskunta sai viimein perheenlisäystä. Kaksi poikasta on seurannut tiiviisti vanhempiaan ja usein perhe on käyskennellyt  rantapellolla. Eräänä iltana päätin mennä kuvaamaan lintuja, mutta jo kaukaa joutsenvanhemmat huomasivat minut ja vain vaivoin sain napattua kaukaa muutaman kuvan  (siksi tämä kuvan huono laatu), kun  perhe jo pakeni paikalta ja sukelsi pajukon läpi lammelle.

Kävelin verkkaisesti pellolle toivoen saavani  nähdä edes vilauksen linnuista, mutta jäljellä oli vain tallattua ja syötyä ruohoa, valtavia kakkakasoja  ja valkoisia höyheniä siellä täällä. Tiheässä pajukossa oli ihan selvä kulkureitti lammelle. Luulenpa, että linnut majailevat enimmäkseen pellolla, sillä lammessa asustavat jättisuuret hauet nappaavat mielellään linnunpoikaset suuhunsa.

Toisaalta myös pellolla voi vaara vaania, sillä muutama päivä sitten appiukkoni seurasi ikkunastaan, kuinka kettu hiipi kohti joutsenperhettä. Tarkkaavaiset vanhemmat terästivät oitis aistejaan ja veivät lapset turvaan pajukon suojiin. Vaara siellä, vaara täällä; oli kyse eläin- tai ihmisvanhemmista, aina  riittää huolta jälkikasvusta!




PS: Huomasin juuri, että tämä oli blogini 100. postaus! Tammikuun lopulla aukaisin oman blogin ja ihmeen paljon on löytynyt kirjoitettavaa ja valokuvattavaa sitäkin enemmän. Kiitos Sinulle, joka käyt blogiani lukemassa! Iloitsen jokaisesta klikkauksesta!

12 kommenttia:

  1. Voi ihanuuksia!

    Minä olen miettinyt kuinka kävi sille meidän pellon kurkipariskunnalle, saiko ne poikasia vai ei. olen edelleen nähnyt niitten lentelevän siellä lähistöllä muutaman kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lintujen elämää on mukava seurata. Joak kevät iloitsen jokaisesta uudesta paluumuuttajasta ja syksyisin tunnen haikeutta, kun linnunlaulu vaimenee ja huomaan pienten ystävien muuttaneen tuhansien kilometien päähän. Joitakin vuosia sitten oli kurkien joukkomuutto ja meidänkin kodin ylitse lensi varmasti kahdensadan kurjen joukko. Se oli melkoisen upea näky!

      Poista
  2. Onnea sadannesta postauksesta! Joutsenvanhemmat taitavat kyllä pärjätä aika monelle viholliselle, mutta kovin nopeastihan ne eivät pyrähdä lentoon : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mayo! Kyllähän ne joutsenet puolensa pitävät; sen verran kookas ja ärhäkkä lintu se on.

      Onnellista viikonloppua!

      Poista
  3. Onnea Piipe!
    Olet päässyt hyvään alkuun:)
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos, Aili-mummo! Tämä bloggaus on kyllä vienyt mukanaan ja on myös tosi kiva vierailla muidenkin blogeissa. Aivan uusi maailma on auennut silmieni eteen.

      Onnellista viikonloppua myös sinulle!

      Poista
  4. Luonnossa eläimet kyllä yrittävät suojella jälkikasvuaan ja jos joutsenkin oikein suuttuu siitä kyllä on leikki kaukana, nokaniskut ei varmasti naurata
    Onnea bloiisi jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä: joutsenen kanssa ei kannata ruveta käräjöimään ja kukapa sitä ei perhettään puolustaisi!

      Kiitos onnitteluista ja mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  5. Vaaroja on monta, niin linnuilla kuin ihmislapsillakin.
    Hienot sulkakuvat olet ottanut.
    Onnea bloggaamisiisi edelleenkin.

    Hyvää ja virkistävää viikonloppua!♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sylvi! Onnellista ja suloista viikonloppua myös sinne Lahden toiselle puolelle!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä bloggaus onkin ollut mukava harrastus ja valokuvaamiseni on lisääntynyt tämän harrastuksen myötä kovasti. Onnellista viikonloppua Sinulle!

      Poista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!