Tällä viikolla viimeisetkin koululaiset aloittivat koulutiensä. Ajatuksissani palasin vuosikymmeniä taaksepäin, omiin koulumuistoihin.
Vuonna -69 aloitin koulunkäynnin. Pieni maalaiskoulu oli idyllinen paikka, jossa kaikki tunsivat toisensa. Ensimmäisenä päivänä jännitti kovasti. Äiti saattoi minut kouluun, uusi punainen koululaukku (huom: ei reppu!) odotti saavansa täytettä koulukirjoista. Siitä se lähti käyntiin: kuusi vuotta ala-asteella, sitten siirtyminen yläasteelle lähikaupunkiin, sieltä lukioon ja myöhemmin vielä kauemmas opiskelemaan. Ensimmäiset vuodet olin kansakoululainen ja silloin lauantaisinkin kävimme koulua. Peruskoulun myötä työviikot, mutta myös lomat lyhenivät.
Kaivoin vintistä vanhan aapiseni. Kannet ovat kuluneet, mutta kun selailen kirjaa, muistot tulvahtavat mieleen. Pulpetissa oli ihanaa katsella aapisen Kylli-tädin kuvitusta ja odottaa oppivansa lukemaan. Siihen aikaan ei juuri kukaan osannut lukea koulua aloittaessaan toisin kuin nyt.
Aapisen sisältö oli "maanläheinen" ja osin hengellinenkin. Uskonnollisuus oli kyllä reilu 40 vuotta sitten enemmän esillä kuin nykyisin, jolloin kiistellään jopa Suvivirren oikeutuksesta. Aamuhartaudet pidettiin tuolloin joka ikinen aamu, ruokarukouksetkin luettiin.
Maaseutu oli voimissaan ja maalaismaisemat ja -kuvaukset näkyivät myös aapisissa ja lukukirjoissa:
Rukkilaulu
Päiväsen läikkä on valahtanut lattiaan.
Yllä sen vallaton
kultatomu hyörii.
Pakkanen ikkunaan loihtinut on kukkamaan.
Äiti sen luona on,
rukin kehrä pyörii.
Omassa aapisessa ei ollutkaan poikkiviivaa tavuviivoina vaan jostain syystä kirjassa oli pystytavuviivat. Tämänkaltaista tavutusta en ole nähnyt myöhemmissä aapisissa, joten lienee ollut kokeilu kyseessä.
60-luvulla presidenttinä oli Kekkonen ja hänkin oli päässyt piirroshahmona aapisen sivulle kalastelemaan Ruotsin kuninkaan kanssa!
Tänään katson noita pieniä ekaluokkalaisia, joilla on jo paljon taitoja hallussa, mutta joilta myös yllättävän paljon vaaditaan. Oma lapsuus kesti varmaan pidempään kuin nykylasten. Kehitys on mennyt huimasti eteenpäin, mutta meneekö se aina pelkästään hyvään suuntaan?
Oma vanha, kulunut aapiseni on aarre. Olemassaolollaan se muistuttaa minua opintien alkutaipaleesta ja sen avulla opin lukemaan. Rakkaus kirjoihin on säilynyt!
Olisi kiva lukea Teidänkin ekaluokan muistoista...
Ihana kun aapinen on säilynyt, ja kun sitä katselet muistot varmasti pulppuaa mieleen. Omat koulumuistoni ovat viisikymmentä-luvulta. Aloitin koulunkäynnin äitini kotikylällä Kokkolan lähellä Ruotsalon kylällä ja taisin olla opettaja_-Annin lemmikki. Sama opettaja oli muuten ollut äidillänikin. Mukavaa oli, sen muistan ja lukutoukka tuli:)
VastaaPoistaHyvää loppuviikkoa sinulle!
Voi, kunpa olisikin vielä tallella oma ensimmäinen aapinen. Se olisi kyllä aika vanha:)
VastaaPoistaKiva nostalginen postaus.
Muistampa minäkin tuon ensimäisen kouluvuoden, se olikin vähän erikoisempi. Menin kouluun -39 syksyllä ja kun hetken sitä olimme käyneet koulut suljettiin sodan alkaessa. Minunkin eka kouluni oli sitten sotasairaalana pitkälle seuraavaan vuoteen. Kirjoista en muista mitään, kaikki häipyi tuon sodan ajassa. mutta muistan, kun joka viikko piti viedä 2,75 markkaa koululle että sai sitten ruuan sieltä. Monet jäikin sitten luokalleen kun ei ehtinyt oppia lukemaan vielä siinä lyhyessä ajassa. onneksi osasin nuo kolme tärkeää, lukea, kirjoittaa ja laskea niin poikkeusoloissa siirrettiin toiselle luokalle.
VastaaPoistaOnhan noilla aapisilla tunnearvoa paljonkin:)
VastaaPoistaMukavaa että säilytit kirjasi Piipe!
♥
Voi kiitos kommenteista ja omista koulumuistoistanne! Niitä oli mielenkiintoista lukea!
VastaaPoistaMukavaa loppuviikkoa Teille jokaiselle: Minttuli, Sirpa, Mummeli ja Aili-mummo!
Jo aikoja sitten repaleiseksi luettu aapinen oli minullekin kultainen avain lukemisen maailmaan. Maailmaan, jossa edelleen viihdyn liiankin hyvin.
VastaaPoistaJa miten ihana maailma se onkaan! Hyvää viikonloppua Sinulle, Simpukka!
PoistaMinun koulunkäyntini alkoi -52 syksyllä ja siihen aikaan istuttiin kaksoispulpeteissa. Minä aina ensimmäisessä pulpetissa pienikokoisena. Eka luokalla saamani Aapinen on kaiketi luettu loppuun, kun siitä ei ole mitään havaintoa. Kouluni oli kaksiluokkainen koulu, toisessa luokkahuoneessa opiskelivat 1-3 luokkalaiset ja toisessa isommat oppilaat, 4-7 luokkalaiset. Minun suuri haaveeni täyttyi kuudennen luokan jälkeen, kun sain luvan lähteä pyrkimään oppikouluun, jonne myös pääsin.
VastaaPoistaKansakoulussa meillä ei ollut alkuvuosina kouluruokaa, äiti laittoi voileivät ja maitopullon mukaan, myöhemmin oli parina päivänä keitto- ja velliruokia.
Sinulla on mukavat koulumuistot, semmoiset myös minulla.
Minulla oli samanlainen aapinen, on vieläkin, mutta ilman kansia. Kirjan kunnosta päätellen paljon luettu :)
VastaaPoista