torstai 16. tammikuuta 2020

TULIPAHAN LUETTUA

Viime vuonna tuli luettua melkoinen määrä kirjoja, sillä lukeminen on minulle rakas harrastus ja rentoutumisen muoto. Tänä vuonna en ole kuitenkaan aloittanut yhtään uutta kirjaa, koska yritän iltaisin saada luetuksi rästiin jääneitä lehtiä.

Tässä pari poimintaa loppuvuoden lukuelämyksistä.

KATI KOIVIKKO: KIRKKAANKELTAISEN WARTBURGIN KYYDISSÄ



Olisikohan ollut lokakuussa, kun luin Kodin kuvalehden pääkirjoituksesta vinkin tästä kirjasta? Jo seuraavana päivänä tarkistin, saako kirjaa lainatuksi lähikirjastosta ja toki sai, mutta kaukolainauksella. Kirja olikin yllättävän suosittu, koska jouduin jonottamaan sitä.

Kati Koivikko opiskeli entisen Itä- Saksan alueella vuonna 1990 ja parisen vuotta sitten hän palasi katsomaan opiskelumaisemiaan. Kolmessakymmenessä vuodessa oli tapahtunut melkoisia muutoksia ja Koivikko halusi selvittää, miten entiset DDR:n kansalaiset ovat sopeutuneet yhdistyneen Saksan jäseniksi. Olipa todella mielenkiintoista lukea, mitä he kaipaavat entisestä kotimaastaan ja miten muutos heitä on hämmentänyt. Poikkeuksetta kaikki haastateltavat kertoivat kaipaavansa DDR:ssä vallinnutta yhteisöllisyyttä ja lähes yhtä moni kritisoi nykyisen Saksan kaupallisuutta ja monissa asioissa tapahtuvaa kyynärpäätaktiikkaa, itsekkyyttä. Toki yhdistyminen on tuonut mukanaan monia positiivisiakin asioita kuten vapaan matkustelumahdollisuuden
Harmillista tietysti on se, että nykyisinkin Saksan itäisissä osissa asuvat, ns. ossit, tienaavat edelleen vähemmän kuin länsipuolella asuvat. Toisaalta monet ovat palanneet entisille asuinsijoilleen huonommista palkoista huolimatta ja luoneet itse pienyrityksiä. Muurin murtuminenhan aiheutti aikoinaan sen ikävän asian, että entisen DDR:n puolelta katosivat työpaikat, kun tehtaita lopetettiin ja teollisuus ajettiin monin paikoin alas.

Minua Saksojen kahtiajako on kiinnostanut kovasti. Liekö sillä vaikutusta, että kävin ensimmäistä kertaa jaetussa Berliinissä kirjoitusten jälkeen vuonna 1981 ja pääsin kurkistamaan räikeää eroa Itä- ja Länsi-Berliinin suhteen? 80-luvun alkupuolella kukaan ei edes pystynyt kuvittelemaan, että muuri joskus purettaisiin. Ja muuri murtui juuri silloin, kun olin saanut esikoiseni ja keskityin vauvanhoitoon. Saksassa tapahtuvat asiat jotenkin vilahtivat tuolloin ohi ymmärrykseni.

ILKKA PUHAKKA: MITÄ SILMÄT EI NÄÄ


Ilkka Puhakka on  vuosia kiertänyt evankelioimassa sekä jakanut humanitaarista apua Venäjän vankiloissa. Luin tämän kirjan ensimmäistä kertaa kymmenisen vuotta sitten ja siellä se oli kirjahyllyssämme odottamassa uutta lukemista. Kannatti lukea toiseenkin kertaan!
Puhakka on armoitettu tarinankertoja ja värikkäällä tavalla hän kirjoittaa, miten "ajautui" vankilatyöhön  entisen elinkautisvangin, sittemmin uskoon tulleen Reijo "Klinu" Loikkasen työpariksi. Yhdessä miehet kiersivät ympäri Venäjää käyden mm. lapsivankilassa, ajoivat käsittämättömän huonoilla teillä satoja kilometrejä, kohtasivat jäykkää byrokratiaa, suoranaista kiusantekoa viranomaisten taholta. Silti miehet eivät luovuttaneet, sillä vankien vastaanottavaisuus oli käsinkosketeltavaa. Varsinainen läpimurto tapahtui, kun yksi suomalainen, vaatimaton mummo oli saanut sydämelleen kutoa sukkia kurjissa oloissa oleville vangeille. Tästä poiki varsinainen sukkalähetystyö ja monien tuhansien vankien jalkoja lämmittivät sukkatalkoisiin osallistuneiden neulojien sukat.
Laulaja Juha Tapiokin oli monilla vankilareissuilla mukana Ilkka Puhakan kanssa  ja itse asiassa Juha Tapio sai yhdeltä reissultaan aiheen lauluunsa Mitä silmät ei nää. Siitä juontuu myös kirjan nimi.


Uusia lukuaelämyksiä odotellessa...

16 kommenttia:

  1. Onpas kiinnostava kirja. Täytyy hankkia se kirjastosta seuraavaksi. Mies kävi Saksassa juuri muurin murtumisen aikaan. Itä-Saksa oli vielä olemassa, mutta tullissa ei enää pysäytelty. Me ajelimme joskus itäpuolta asuntoautolla ja muistan ne monen tyhjentyneet kylät ja paikat, joissa ei enää asunut ketään. Tyhjiä taloja ja tehtaita.
    Tuo Puhakan kirjakin kiinnostaa. Hän on eniten tuttu Pekka Simojoen projekteista. Tällä hetkellä mulla on kirjastossa odottamassa Eija-Riitta Korholan kirja. Näin talvella on aikaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lainata tuo ensin mainittu kirja! Itse luin sen ainakin suurella mielenkiinnolla.
      Eija-Riitta Korholan kirjan kuuntelin äänikirjana ja se oli myös hyvin koskettava teos.
      Hyvää ja rauhaisaa viikonloppua Sinulle!

      Poista
  2. Mielenkiintoiset kirjat.
    Minäkin olen pienentänyt rästilehtipinoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kierrätän kälyjen kanssa aikakuslehtiä ja joulun aikaan sain niitä ison muovikassillisen verran. Kyllä on kahlaamista riittänyt. Teen vanhoista lehdistä yleensä kryptot ja luen mielenkiintoisimmat jutut. Kovasti on jo pino ohentunut ja osa lehdistä viety keräykseen, koska olen viimeinen lukuringin lukija. :)
      Mukavaa sunnuntaita Sinulle!

      Poista
  3. Luettavan hyviltä kuulostavat... harmi vain että mulla on lukemiset jääneet vähemmälle.Taitavat nuo käsityöt viedä mennessään. Leppoisaa sunnuntaita sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään ihmettele, jos käsityöt vievät mennessään. Erinomainen harrastus! :)

      Poista
  4. Kiitos, Piipe, hyvistä lukuvinkeistä! Tuon Puhakan kirjan olen lukenut kauan sitten ja voisihan sen lukea uudelleenkin. Kirkkaankeltainen Wartburg kiinnostaisi varmaan myös miestäni - siis paitsi kirjana, myös autona ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhakan kirja kestää toisenkin lukukirjan. Minulla ehkä jopa syvensi sanomaa entisestään.
      Jaa-a, kirkkaankeltaisen Warren kyydissä voisi olla metkaa matkata... ;)

      Poista
  5. Kummassakaan näissä kirjoissa kerrottavissa maissa en ole käynyt, joten minulle ei ole vertailukophtaa entiseen ja uuteen.
    Kiinnostavat kirjat olet löytänyt luettavaksesi. Hyvin muistan, kun uutisten suuri aihe oli Saksojen välisen muurin murtuminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo DDR-kirja oki älyttömän mielenkiintoinen. Vaikka valtiossa oli paljon mätää ( mm. Stasi), ihmiset kuitenkin elivät omanlaistaan elämää. Juuri tuo yhteisöllisyys taisi olla todella tärkeä juttu.

      Poista
  6. Oletpa lukenut kiinnostavia kirjoja! Tuo Kirkkaankeltaisen Wartburgin kyydissä on kiinnostanut minuakin koko ajan ilmestymisestään alkaen, ja Mitä silmät ei nää löysin kirpputorilta juuri viikko sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa hauska sattuma! Ensin mainittu kirja kannattaa ehdottomasti lukea!

      Poista
  7. Tuota Puhaksn kirjaa en ole lukenut, mutta olen kuullut Puhakkaa livenä nuorena. Hänellä oli paljon mielenkiintoisia tarinoita elämästä kerrottavana, tykkäsin kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ostin kirjan Puhakan tilaisuudesta ja tietysti sain myös nimikirjoituksen samalla. Puhakka on karismaattinen puhuja, jolla on painavaa sanottavaa.

      Poista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!