AVAILEN LUUKKUJA

Jihuu! Alkoi joulukuu! Aamu valkeni vetisenä, maa harmaana, plussa-asteita mittarissa. Näin taidan aloittaa tämän vuoden joulumuistelot. Muistoja on hyvä kirjoittaa paperille. Minä en ainakaan muistaisi muuten, millainen oli joulumme vaikkapa vuonna 2001. Siispä edelleen jatkan kirjaamista myös tästä joulukuusta ja joulunvietosta.

Mitäpä onkaan sisältänyt vuoden 2015 joulukuun ensimmäinen päivä?

Ensimmäinen luukku on auki! Sieltä paljastuivat lämpimät lapaset.

Eskarit ja päiväkodin lapset viettivät perinteikästä pajapäivää. Sekoitimme lapsiryhmät, jaoimme lapset pienryhmiin, jotka kiersivät piparinleivonta-, askartelu-, kirjanluku- ja pöytäteatteripisteissä. Vaikka pipareista tuli osittain muotopuolia, pääasia oli kuitenkin taikinan käsittely, haistelu ja maistelu. Ihana, jouluinen tuoksu levisi piparien myötä ympäri taloa, joten saman katon alla olevat koululaisetkin pääsivät tunnelmasta osalliseksi.
Ennen pajapäivätapahtumaa avattiin joulukalenterin ensimmäinen luukku. Oma maskottimme Peetu Peikko oli tullut jälleen vierailulle ja toi omat jouluterveisensä lähimetsästä.

 Onneksi postilakko loppui eilen. Kotona odotti muutama postcrossing-kortti sekä joulutervehdys sukulaisilta Englannista. Sepä onkin ensimmäinen saatu joulukortti tänä vuonna!

Omat joulukortit sain kirjoitettua ja pussitettua lähetyskuoriin viikonlopun aikana. Kortteja kirjoitellessani kyllä mietin, mahtaako yksikään niistä ehtiä perille ennen joulua, mutta jo vain taitaa ehtiä; onneksi sopu löytyi osapuolten kesken ja posti kulkee sittenkin!

 Aamun vesisade vaihtui iltapäivällä hiutaleiden tanssiksi. Joulukuun ensimmäisenä päivänä ei ole siis lunta kuin nimeksi. No, jospa se lumi ennättää peittää tienoot kuitenkin ennen aattoa...

 Mielessäni sulattelen eilisillan ihanaa elämystä. Tänä iltana puolestaan hellin lihaksiani pilateksessa. Hyvää mielenhoitoa kumpainenkin: baletti ja pilates.

Oikein suloista alkanutta joulukuuta Sinulle!