KAUPUNKIKIERROS

Aamulla huristimme täältä maalta kaupunkiin. Isoimmat ostokset on nyt tehty, joten taidanpa laskeutua hiljalleen joulunrauhaan. Sitä paitsi tänään on jo Tuomaan päivä, jolloin entisaikaan piti jouluvalmistelujen olla tehtynä: "Enää ei ollut aikaa teurastuksiin, oluenpanoon eikä kynttilän valamiseen. Kaiken ulkonaisen piti olla valmiina, kun Tuomas, joulun apostoli, saapui. Joulurauha on näet tarkoittanut myös rauhallisuutta ja lepoa arkisten askareiden hyörinästä.", kirjoittaa Kustaa Vilkuna kirjassaan Vuotuinen ajantieto. Totta puhuen ei kaikki aikomani ole vielä valmisteltu, mutta suurin osa kuitenkin. En aio ottaa stressiä.

No, kaupunkiin siis lähdettiin ja puolison kanssa sovittiin treffit, kun kummallakin oli omia reittejä kuljettavana. Otin kameran mukaan ihan sen takia, että halusin kuvata Sokoksen jouluisen näyteikkunan, eikä se todellakaan tuottanut pettymystä!
Lapsena oli juhlaa, kun pääsi vanhempien kanssa käymään Jyväskylässä joulun alla ja näkemään tuon kyseisen kauppaliikkeen satumaailman lasin läpi. Palasin siis hetkiseksi lapsuuteen siinä yksityiskohtia katsellessani.

 Tänä vuonna toinen suurista ikkunoista oli varattu nukentekijöiden taidonnäytteille ja oli se upea! Suloinen talvimaisema, jossa eri aikakausien ihmiset ovat menossa kuka minnekin.

Mutta tämä sää! Sen puoleen ei tunnu yhtään jouluiselta. Mittari näytti reilusti plussa-asteita, joten meidän ei todellakaan tarvinnut tarpoa hangessa. Kotiin ajaessa aurinko paistoi ja tuntui siltä kuin olisimme vasta syyskuussa. Uskomatonta!

Mielikin oli lämmin, kun huomasin perinteisen Pelastusarmeijan joulupadan ja näin usean ihmisen pysähtyvän juttelemaan päivystäjän kanssa tai laittavan rahaa tai paketin keräykseen. Kaiken hälinän ja ihmisvilinän keskellä on hyvä pysähtyä joulun perimmäisen sanoman äärelle. Iloitsin kaupungin kristillisten seurakuntien yhteisestä viestistä, joka oli viritetty pääkadun ylle.