Kesä kääntyy vääjäämättä kohti syksyä. Tiedän: elokuu on vielä kesän kuukausi, mutta loppukesä sisältää jo aavistuksen riisumisesta ja luonnon valmistautumisesta lepoaikaan. Aina tunnen kaihoa heittäessäni hyvästejä lämmölle, valolle, kukkasten runsaudelle, lintujen laululle. Uusi kesä tulee ajallaan. Niin aina!
Elämän virrallamme
jokainen vuosi
vie meidät erilaiselle matkalle;
myrskyyn ja tyveneen
sumuun ja kirkkaaseen
kuohuun ja suvantoon.
Mutta valo ja pimeys
lumi ja vehreys
kukat ja perhoset
linnut ja hyttyset
maaemon makeat annit
auringon hyväilyt
vuodenaikojen kiertokulussa
alati palaavat
kuin rakkaat, uskolliset ystävät
koskaan pettämättä luottamusta.
(Merja Heikkilä)
Kaunis syyskesän kollaasi ja ihana runo!
VastaaPoistaHyvää viikonloppua!
Miten kauniisti runo kertookaan vuodenajoistamme.
VastaaPoistaKuitenkin, haikein mielin minäkin kesäajan jätän taakseni, pidän lämmöstä, kukkasista ja ötököistä.
Kauniin loppukesän kollaasin rakensit!
Kiitos näistä, Piipe, ja hyvää viikonloppua sinulle:)
VastaaPoista♥
Kiitos kommenteista! Itsekin pidän tuosta runosta. Leppoisaa sunnuntaita!
VastaaPoista