PERHOSPOSTAUS

Tänä kesänä (ja myös viime suvena) olen innostunut kuvaamaan perhosia. Tosin monesti nämä lentäjät ovat niin arkoja, että niitä on vaikea vangita kameran linssiin. Neitoperhoset ovat kuitenkin rauhallisia ja niitä kuvasin viime kesänä monesta kulmasta ja kukasta.

  Neitoperhosia oli viime vuonna runsaasti,mutta tänä kesänä en ole tainnut vielä nähdä ensimmäistäkään.

 Torstai-iltana kuuntelin radio Deitä. En tiedä, kuka oli puhujana (avasin radion kesken lähetyksen), mutta hän puhui rukouksesta ja rukouksen eri tavoista, mm. siitä, että jopa valokuvatessa voi tuntea Jumalan läheisyyden ja pyhyyden. Itse havahduin tästä ajatuksesta: juuri niinhän minäkin tunnen, kun ihmettelen luonnon kauneutta ja yritän vangita kuviin häivähdyksiä kaikesta tästä ympärillä olevasta ihanuudesta. Ajatuksissani kiitän Taivaallista Isää luonnon uskomattomista väreistä, perhosen hennoista ja läpikuultavista siivistä, linnun höyhenistä, lumen kimalteesta, jääpuikoista. Eikä rukous tosiaan tarvitse aina sanoja, rukous voi olla kiitollinen huokaus kaiken kauniin keskellä!