Niin se loma loppui ja nyt olen ollut jo kolme päivää töissä. Vieraassa päiväkodissa työskentely on syönyt yllättävän paljon voimia, vaikka lapsia onkin ollut vähän ja paljon olemme ulkoilleet nauttien kesäpäivien lämmöstä. Uusien ihmiskontaktien - niin aikuisten kuin lastenkin - solmiminen sekä iso vastuu vie voimavaroja ja olen ollut melkoisen väsähtänyt työpäivien jälkeen.
Toisaalta on ollut hienoa tutustua toisten päiväkotien työntekijöihin ja vaihtaa ajatuksia. Lapset ovat olleet ihania ja lähestyneet rohkeasti minua, tulleet syliin sykkyrään tai kainaloon lukuhetkelle. Jokaisen työpäivän jälkeen olen miettinyt, kuinka paljon lapsilta vaaditaankaan, kun he tulevat kesäpäivystykseen, jossa he kohtaavat monia uusia lapsia ja aikuisia. Pienet nuppuset! Toivottavasti osasin olla heille tarpeeksi turvallinen aikuinen!
Tänä aamuna ennen töihinlähtöä ehdin pestä koneellisen pyykkiä ja viedä matot tuultumaan. Matkalla pyykkinarulle havahduin runsaaseen aamukasteeseen ja totesin, että kesä kääntyy vääjäämättä kohti syksyä. Toisaalta oli niin raikasta ja kaunista, että oli melkein pakko napata vielä muutama kuva kastepisaroista maan tasalta. Niin kaunis on maa, olipa vuodenaika mikä hyvänsä!
Varjot pitenevät, päivän pituus lyhenee...
Olet tosi tärkeä lapsille.
VastaaPoistaOlen itsekin työskennellyt lasten parissa. Sitä haluaa antaa keikkensa ja sehän ottaakin voimille.
Lapsilta saa takaisin hyvää mieltä.
Kauniit kuvat olet ottanut.
Kaikkea hyvää sinulle!♥
Näin se on! Monta kertaa vaan tuntee olonsa riittämättömäksi ja pohtii, pystynkö antamaan riittävästi turvaa ja aikaa yksittäiselle lapselle...
PoistaOnnellista viikonloppua, Sylvi!
Minähän olen tehnyt myös urani päiväkodissa lto:na. Mutta väsyin lopulta kaikkeen ja jouduin vaihtamaan aikuisopetuksen puolelle pari vuotta sitten. Kuulosti niin tutuilta nuo ajatuksesi. Minä tykkäsin olla päivystävissä taloissa, vaikka vaatihan se paljon juuri kaiken uuden vuoksi. Ja ajattele tosiaankin lapsia, joiden yhtäkkiä täytyy sopeutua muutamaksi viikoksi kaikkeen siihen uuteen...
VastaaPoistaHyvää kesän jatkoa!
Tiedät siis tarkkaan, mitä tämä vaativa työ on käytännössä! Hienoa, että olet löytänyt uuden mahdollisuuden aikuisopetuspuolelta; saman väsymyksen ja riittämättömyyden kanssa kamppailen itsekin (ikä tekee tehtävänsä).
PoistaOnnellista loppukesää Sinulle!
Minäkin olen jo viidenkympin paremmalla puolella eli todella pitkä ura takana. Rakastin työtä päiväkodissa ja tein surutyötä pitkään. Mutta toisaalta tunnen löytäneeni unelmatyöni nyt :).
PoistaTuo mainitsemasi riittämättömyys oli käsinkosketeltavaa joka ikinen päivä minullakin. Ylisuuret ryhmät ja vaatimusten lisääntyminen on aika huono yhtälö.