HÄÄMATKALLA

Heinäkuun 3. päivä oli hopeahääpäivämme. Vuodet ovat vierineet vinhaa vauhtia, perhe kasvanut kahdella pojalla, joista toinen jo asuu omassa pesässä ja toinenkin "poikasista" levittelee siipiään lähteäkseen omaan aikuisen miehen elämään.
Kaikista eletyistä vuosista olen kiitollinen: yhdessä olemme pysyneet tyynet ja myrskyt!

Päätimme tehdä juhlapäivän kunniaksi pienen lomamatkan koti-Suomessa, sillä  näkemistähän täälläkin riittää:

Ensimmäinen kahvitauko pidettiin Tiinan Tuvalla, joka sijaitsee 9- tien varrella, puolivälissä Jyväskylää ja Kuopiota (n. 70 km kumpaankin suuntaan). Voin sydämestäni suositella paikkaa, jossa ystävällisen tarjoilun lisäksi sai ihailla kaunista Mehtiöjärven maisemaa ja nauttia kiireettömästä, maalaismaisesta tunnelmasta.

 Kuopion torillakin pyörähdettiin. Kauppahallin edusta oli remontissa, joten Velj'mies jäi kuvaamatta. Liekö olivat siirtäneet sen turvaan maansiirtotöiden alta.

Yövyimme Leppävirralla ja käväisimme katsomassa myös paikallista kirkkoa, joka oli ihan mielettömän iso. Syykin siihen selvisi: C.L. Engel oli tehnyt kirkon piirustukset Kuopion tuomiokirkkoa varten, mutta leppävirtalaiset olivatkin olleet nopeampia rakentamisen aloituksessa, joten Engel joutui piirtämään uudet suunnitelmat tuomiokirkkoa varten. Siitä tuli kuitenkin pienempi kuin tästä Leppävirran kirkosta, jonne alunperin mahtui yli 3000 sanankuulijaa (nykyään reilu 2500)! Leppävirralla asuva oopperalaulaja Jorma Hynninen on kuulemma pitänyt monena kesänä konsertin tässä kirkossa. Hyvä akustiikka siellä olikin, joten Hynnisen laulu kajahtanee komeasti holvistoissa.

 

 Matka jatkui Heinävedelle ja siellä poikkesimme Valamossa, jossa emme ole koskaan aiemmin käyneet. Alue on oikein kaunis, tunnelma kiireetön. Meitä onnisti, sillä puoli tuntia saapumisemme jälkeen Valamon vanhassa kirkossa oli pienimuotoinen konsertti, jossa esiintyi Konevitsan luostarin mieskvartetti. Kyllä oli todella upeaa laulua!

 Valamossa oli  myös suuri samovaarinäyttely ja saimme maistella  teetäkin, joka oli luostarin omaa teesekoitusta.

Luostarin sisätiloissa valokuvaus ei ole suositeltavaa, joten näihin kuviin kysyin luvan.

Toinen yö oltiin hyvien ystävien luona Puruveden rannoilla. Siellä sielu lepäsi!

Kotimatkalla pyörähdimme vielä Varkaudessa Mekaanisen musiikin museossa. Se oli lystikäs paikka, jossa tutustumiseen sisältyi myös humoristinen esittelykierros. Museo on ainutlaatuinen Suomessa, joten sinne kannattaa myös poiketa, mikäli ei pelkää kovia ääniä tai sarkastista huumoria. Me ainakin saimme hyvät naurut, kun omistaja, saksalaissyntyinen Jürgen Kempf niin hauskasti kertoili soittimistaan.