Aamutv:stä katselin asiantuntijan haastattelua ja hän kertoi tämän olleen suurin sodanjälkeinen evakuointi Suomessa eikä ihme: 2000 vihtavuorelaista joutui lähtemään kodistaan eikä mitään saanut palata noutamaan. Toisen ystäväperheemme koira jäi koko päiväksi yksikseen, joten ei ihme, jos omistajilla oli hätä.
Ystävämme tulivat meille evakkoon. Olimme jo valmistautuneet myös yöpymiseen, mutta viimein puoli kymmenen aikoihin illalla saatiin netin kautta tieto, että kotiin voi nyt turvallisesti palata. Koko illan jännitimme yhdessä tilanteen kehittymistä, mutta onneksi kaikki kuitenkin päättyi onnellisesti eikä henkilö- tai irtaimistovahinkoja tullut.
Viime yönä uni karisi silmistä, kun ajattelin tilannetta ja väistämättä kertasin myös omien isovanhempien ja äitini evakkomatkaa Karjalasta sodan jaloista. Silloinkaan ei annettu paljon aikaa poistumiseen ja matka kohti tuntematonta tulevaisuutta alkoi. Kotiin ei enää ikinä palattu asumaan ja uusi elämä piti rakentaa pienistä palasista ihan muualle, vieraaseen ympäristöön.
Näin pian voivat siis elämäntilanteet muuttua, mutta onneksi tällä eilispäivän tarinalla oli onnellinen loppu. Toivottavasti tehtaalla kiinnitetään tämän jälkeen myös parempaa huomiota turvallisuuteen ja vaarallisten aineiden säilytykseen, jotta uusintatilanteilta vältyttäisiin.
Kyllä oli jännittävää seurata miten käy ja sitten kun tajusi sen, että kontti oli keskellä muita kontteja, niin mikä kamala pamaus siitä olisi tullut jos ne kaikki vuorollaan olisivat räjähtäneet. Pelottava jo ajatusenakin
VastaaPoistaEi niin monta vuotta ole kun täällä Ähtärissä se varikon räjähdysonnettomuus oli, mutta se oli onneksi metsän sydämessä eikä ihmisvahinkoja tullut.
Jännitettiin meilläkin, vaikka ei ole siellä tuttuja. 2000 ihmisen evakuointi ei niin pieni homma olekaan. Kuulin teeveestä, että vaaratilanne oli ollut jo edellisenä yönä, ihmiset nukkuivat autuaan unta kotonaan;/
VastaaPoistaYstävistä ja tutuista on apua toinen toisilleen, hieno juttu!
Onneksi ei kukaan loukkaantunut.
Hyvää viikonloppua, Piipe.♥