KUKKAISA KESÄ

Tähän aikaan vuodesta saa kerättyä kukkakimppuja suoraan luonnosta ja kyllä olen niitä kerännytkin. Jostain syystä päivänkakkaroita on nyt ennätyksellisen paljon ja onneksi se on myös kestävä kukka maljakossa samoin kuin puna-apila. Vuohenputki on kuin harsokukka; niin herkkä ja silti vaikuttavannäköinen.

Näiden kukkakuvien myötä toivotan jokaiselle Teille täällä vierailevalle lempeää lauantai-iltaa ja suloista sunnuntaita!

                          

                                                       Päivänkakkara, kielonkukka,
                                                       metsätähti, nurmennukka
                                                       kuiskii meitä seurakseen
                                                       luonnon helmaan suloiseen.

                                                       Mansikat ja mustikat,
                                                       mesimarjat maukkaimmat
                                                       metsänherkut kaikki nuo
                                                       kesä kantaa meidän luo.

                                                                             (Birgit Ahokas)

HALOSENNIEMI

Kiipesimme lauantai-iltana vielä Sarvivuorelle ihailemaan Tuusulanjärven upeita maisemia. Ei ihme, jos taiteilija Pekka Halonen sai täältä maalauksiinsa inspiraatiota. Halosenniemessä olevissa eri vuodenaikoina maalatuissa tauluissa huokuu rakkaus suomalaiseen luontoon.

Halosenniemi valmistui vuonna 1902 Pekka ja Maija Halosen taiteilijakodiksi, mutta he olivat jo sitä ennen asuneet Tuusulanjärven rannalla muutamia vuosia. Korkeassa ateljeessa pidettiin usein kotikonsertteja, joissa musisoivat mm. Toivo Kuula, Jean ja Aino Sibelius kuin emäntä Maija Halonen itsekin. Vieraanvaraisessa kodissa kestittiin usein myös muita taiteilijoita kuten Akseli Gallen-Kallelaa tai Eino Leinoa.

Halosenniemessä valokuvaus on kielletty, mutta osa maalauksista löytyy täältä. 

 

Pekka Halonen oli syntyjään savolainen maalaispoika, joka nousi lahjakkuutensa ja sinnikkytensä ansiosta Suomen merkittävimpien taiteilijoiden joukkoon. Kansanihmisiä kuvatessaan hän katsoi heitä samalta tasolta nähden nämä aidosti ja arvostaen.

Maija Halonen haaveili pianistin urasta, mutta päätyi suurperheen äidiksi. Merkittävän elämäntyön Maija teki kuitenkin kirjallisuuden kääntäjänä. Esim. Carlo Collodin Pinoccio on hänen suomentamansa.

Halosenniemen pihapiirin perustettiin laaja hyötypuutarha, jossa viljeltiin esim. erilaisia kaalilajeja, perunaa ja raparberia. Pekka Halosella oli oma viljelymaansa, jossa hän kasvatti mm. tupakkaa ja tomaattia.
Ilman muuta mekin kiersimme puutarhan, jonne oli ripoteltu tekstitauluja kertomaan menneistä ajoista. Allaolevasta kuvasta kannattaa lukea 7-vuotiaan Kaija-tyttären hellyttävä kirjoitus Ruotsin prinssin vierailusta Halosenniemessä.

                                               Ps. Faktatiedon olen poiminut kirjasesta
                                               Suomalaisuuden lähteillä, Tuusulan taiteilijayhteisö.

AINOLASSA, AHOLASSA JA VÄHÄN MUUALLAKIN

Olen jo vuosien ajan haaveillut pääseväni käymään Aino ja Jean Sibeliuksen kotitalossa Ainolassa ja nyt haave viimein toteutui. Lauantaiaamuna läksimme ystävän kanssa kohti Etelä-Suomea ja olimme jo hyvissä ajoin Ainolan pihassa. Sääkin oli mitä parhain, joten oli kiva kiertää myös Ainon puutarhassa ja pihapiirissä.

 

Pihasauna on Ainon suunnittelema. Sieltä löytyy mm. amme, jonne johdettiin kuumaa vettä kourua pitkin suoraan seinän takana olevasta padasta. Onpa järkevä keksintö!

 

Sibeliusten viimeinen leposija löytyy Ainolan puutarhasta.

Onneksi sisälläkin sai valokuvata.

Niin ihana tuo vihreä takka!

Vanhemmiten Sibelius ei enää jaksanut nousta portaita ylös makuuhuoneeseen vaan muutti alakertaan nukkumaan. Nurkassa pyöreällä pöydällä lepää maestron huopahattu ja keppi. 

Tämän kirjoituspöydän ääressä Sibelius taisi nuotittaa monta teostaan.

Ainolan kyökki on niin hellyttävä!

Pitiköhän ilmapuntari kuitenkaan paikkaansa? Sää oli mitä parhain, ei waihettelevainen.

Aivan lähellä Ainolaa sijaitsee toinenkin taiteilijakoti:

Juhani Aho muutti puolisonsa Venny Soldan-Brofeldtin kanssa Aholaan 1897. Boheemi pariskunta ei omistanut taloa vaan teki vuosittain uuden vuokrasopimuksen. Nykyisin talo toimii perheen elämästä ja taiteilijayhteisöstä kertovana museona.

Siihen aikaan, kun isä lampun osti.

 

Illansuussa ehdittiin piipahtaa vielä vähän toisenlaisessa kotimuseossa. Täällä veljensä omistamassa töllissä (Syvälahden torppa) kirjailija Aleksis Kivi kuoli  vain 38-vuotiaana vuonna 1872. Kiven hauta löytyy Tuusulan kirkon hautausmaalta.

Sunnuntainakin aurinko paistoi ja silloin vierailimme mm. Halosenniemessä. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.

ps. Tällä hetkellä sataa vettä taivaan täydeltä. Miten lie teillä?