VIEHKEÄ VANHA PORVOO

Vuorotteluvapaani viimeiset päivät ovat käsillä. Ensi maanantaina olen jälleen täydessä työntouhussa. Kieltämättä vähän jännittää, vaikka työtä lasten parissa olen tehnyt jo vuosikymmenien ajan. Tiedän kuitenkin, että työrytmiin pääsee ajallaan, työpaikalla odottavat mukavat työtoverit ja suloiset lapsukaiset. Jään kaipaamaan aikatauluttomuutta, slow-elämää ja hiljaisuutta. Olen hurjan kiitollinen, että olen saanut mahdollisuuden olla vapaalla lokakuusta asti.

Viikonloppuna tein vielä yhden retken eteläiseen Suomeen. Porvoossa olen tainnut käydä joskus pikkutyttönä vanhempien kanssa, mutta enpä muista siitä reissusta mitään. Nyt oli mahdollisuus tutustua vanhaan Porvooseen ja ihana kaupunginosa se olikin. Hyvä, että tuollainen puutaloidylli on säilynyt, vaikka useampi tulipalokin on aikojen saatossa riehunut noissa maisemissa. Ainakin kirkko on palanut useamman kerran, viimeksi tuhopolttajan takia 2006.

 

Meillä satoi vast'ikään rakeita , joka on nyt muuttunut kevyeksi lumisateeksi. Leivinuuniin piti laittaa tulet ja samalla lämmöllä aion paistaa ruisleipää viimeisen kerran ennen kesää. 

Hyvää loppuviikkoa ja tulevaa äitienpäivää Sinulle!💗

BERLIININ KEVÄTTÄ

Matkustimme koti-Suomeen Berliinin kautta ja onneksi kaupunkiin tutustumiseen oli varattu useampi tunti. Olen käynyt siellä useasti ennenkin, mutta aina kaupunki on yhtä mielenkiintoinen. Bussiimme saatiin oppaaksi suomalainen nainen, joka on asunut Berliinissä jo yli neljäkymmentä vuotta, joten hänellä oli tietoa Saksan pääkaupungista ja kokemusta myös ajalta, jolloin Berliini oli jakautunut itä- ja länsipuoleen.


 
Mahtoiko joku teistä katsoa n. vuosi sitten saksalaisen sarjan hotelli Adlonin historiasta? Hotelli on ihan lähellä Brandenburgin porttia ja se on suosittu julkkisten yöpymispaikka. Mm. Michael Jackson yöpyi täällä ja esitteli parvekkeelta poikavauvaansa hotellin edustalla hurraaville faneilleen (ja huh, melkein pudotti vauvelin). 

 Lähellä Brandenburgin porttia kulki aikoinaan raja, joka erotti Itä- ja Länsi-Berliinin. Nykyisin rajat on merkitty katuihin ja teihin tiilipolkuina muistuttamaan menneestä ajasta. Kuvan tiilipolun vasen laita kuului  lännelle, oikea puoli Itä-Berliiniin.

Yksi koskettavimmista muistomerkeistä on 2711 kivipaadesta koostuva holokaustin muistomerkki. Täällä en ole itsekään käynyt aikaisemmin, joten oli vaikuttava kokemus kulkea suoraviivaisia, labyrinttimaisia polkuja pitkin muistoalueen toiselle puolelle.

 

Kaupunki kantaa menneisyyden haavoja kehossaan.  Berliini pommitettiin 2. maailmansodan loppumetreillä käytännöllisesti katsoen maan tasalle. Vanhoja rakennuksia on restauroitu tai rakennettu vanhojen piirrustusten pohjalta uudestaan, mutta sodan jälkiä ei ole kuitenkaan haluttu peittää kokonaan. Rikkinäisiä, nokisia patsaita on jätetty paikoilleen, luodin jäljetkin näkyvät muistutuksena ihmisen mielettömyydestä.

Vanhaa muuria on vielä pätkä jäljellä.

Kleinbussista tulee ihan 70-luku mieleen! 😊

KaDeWe-tavaratalon herkkuosasto taitaa olla vertaansa vailla. Tässä vain murto-osa suklaatarjottimista.

 

Berliinin maskottikarhut ovat lisääntyneet sitten viime käynnin. 

 Keisari Wilhelmin muistokirkon edustalla joulukuussa tapahtunut terroriteko on muistoissa edelleen.

 

 Ja että miksi oma lentomme myöhästyi? Palatessamme bussille oli kaduilla runsaasti poliisipartoita. Tegelin lentokentällä, juuri siellä, mistä koneen oli määrä lähteä, oli ollut pommiuhka, joka onneksi osoittautui aiheettomaksi. Mutta kaikki uhat otetaan nykyisin vakavasti ja siksi tutkimukset viivästyttivät myös lentoaikatauluja. Loppu hyvin, kaikki hyvin: pääsimme nousemaan koneeseen ja palasimme myöhään takaisin Suomeen. Keväinen Saksa jäi taakse, kotimaassa odotti lumi ja sohjo. Mutta onpa se keväinen lämpö jo tullut meillekin!

LUTHERIN JALANJÄLJILLÄ, osa 4

Wittenberg, se kuuluisa kaupunki, jossa Martti Luther naulasi 95 teesiään Linnakirkon oveen protestina katolisen kirkon toiminnalle ja väärinkäytöksille. Ei voi kuin ihmetellä hänen rohkeuttaan nousta mahtikoneistoa vastaan, mutta samalla uskon hänen saaneen mission Jumalalta. Omassa voimassa ei tuollaisia mullistavia tekoja tehdä.

Taustalla näkyvässä St. Marian eli kaupunginkirkossa kävimme ennen Linnakirkkoon menoa. Kaupinginkirkosta on ensimmäiset dokumentit vuodelta 1187 ja sitä voidaan pitää reformaation äitikirkkona, sillä täällä saarnattiin ensimmäisen kerran saksan kielellä ja jaettiin ehtoollinen - leipä ja viini - kaikelle kansalle. Kirkon maalaukset ovat Lucas Cranach vanhemman ja nuoremman käsialaa. Alttaritaulu on vuodelta 1547.

Wittenberg on ollut jo satoja vuosia myös yliopistokaupunki. Lienee siellä aikojen saatossa opiskellut useitakin suomalaisia, mutta yksi merkittävä suomalainen, nimittäin Mikael Agricola, on saanut myös laatan yliopiston seinälle. Kirjakielemme isä oli Martti Lutherin ajatusten kannattaja ja hän toi uudet tuulet pohjoisen Suomen hengelliselle kentälle: reformaatio levisi myös meidän maahamme. 

Linnankirkon pyöreä torni on vaikuttava näky.

Legendan mukaan Luther siis naulasi teesinsä tällä paikalla olleeseen oveen. Alkuperäinen tammiovi tuhoutui tulipalossa 1760 ja uusi pronssinen ovi laitettiin tilalle 1858. Siihen on kaiverrettu teesejä latinaksi.

Sekä Luther että hänen työtoverinsa Philipp Melanchthon on haudattu kirkon lattian alle.

 

Kirkossa käydessä meitä onnisti! Kuoro piti lyhyen konsertin alttarin edessä ja itsekin saimme osallistua muutamiin lauluihin. Akustiikka oli loistava! Välillä meni ihan kylmät väreet pitkin kehoa; laulu kuulosti taivaalliselta.

 Ennen viimeiseen tutustumiskohteeseen menoa meillä oli vielä aikaa kierrellä kaupungilla ja käväistä kahvilla. Luther Hausissa oli monenlaista mielenkiintoista kuultavaa ja nähtävää, mm. yksi aidoista Lutherin asuinhuoneista, jossa hän piti kuuluisia pöytäpuheitaan, mutta siellä oli hankala ottaa kuvia ilman salamavaloa. Liukenin LutherHausista myös hieman muita aiemmin, sillä olin sopinut treffit postcrossing-harrastuksen kautta tutuksi tulleen kirjeenvaihtotoverini kanssa. Niinpä tapasin hänet ja hänen puolisonsa nyt ensimmäistä kertaa ja vietimme yhdessä mukavan iltapäivän juttelun, kahvittelun sekä DDR-museokäynnin merkeissä. Olen vieläkin ihan innoissani tapaamisesta!

 

Entisen Itä-Saksan alueella sijainneet Lutherin kaupungit ja aiotut käyntikohteemme oli nyt kierretty. Lauantai-aamuna suuntasimme kohti Berliiniä, josta lentomme kotiin lähti illansuussa hieman aiottua myöhemmin. Mutta miksi? Kerronpa sen vielä huomisessa postauksessa.