LUTHERIN JALANJÄLJILLÄ, osa 4

Wittenberg, se kuuluisa kaupunki, jossa Martti Luther naulasi 95 teesiään Linnakirkon oveen protestina katolisen kirkon toiminnalle ja väärinkäytöksille. Ei voi kuin ihmetellä hänen rohkeuttaan nousta mahtikoneistoa vastaan, mutta samalla uskon hänen saaneen mission Jumalalta. Omassa voimassa ei tuollaisia mullistavia tekoja tehdä.

Taustalla näkyvässä St. Marian eli kaupunginkirkossa kävimme ennen Linnakirkkoon menoa. Kaupinginkirkosta on ensimmäiset dokumentit vuodelta 1187 ja sitä voidaan pitää reformaation äitikirkkona, sillä täällä saarnattiin ensimmäisen kerran saksan kielellä ja jaettiin ehtoollinen - leipä ja viini - kaikelle kansalle. Kirkon maalaukset ovat Lucas Cranach vanhemman ja nuoremman käsialaa. Alttaritaulu on vuodelta 1547.

Wittenberg on ollut jo satoja vuosia myös yliopistokaupunki. Lienee siellä aikojen saatossa opiskellut useitakin suomalaisia, mutta yksi merkittävä suomalainen, nimittäin Mikael Agricola, on saanut myös laatan yliopiston seinälle. Kirjakielemme isä oli Martti Lutherin ajatusten kannattaja ja hän toi uudet tuulet pohjoisen Suomen hengelliselle kentälle: reformaatio levisi myös meidän maahamme. 

Linnankirkon pyöreä torni on vaikuttava näky.

Legendan mukaan Luther siis naulasi teesinsä tällä paikalla olleeseen oveen. Alkuperäinen tammiovi tuhoutui tulipalossa 1760 ja uusi pronssinen ovi laitettiin tilalle 1858. Siihen on kaiverrettu teesejä latinaksi.

Sekä Luther että hänen työtoverinsa Philipp Melanchthon on haudattu kirkon lattian alle.

 

Kirkossa käydessä meitä onnisti! Kuoro piti lyhyen konsertin alttarin edessä ja itsekin saimme osallistua muutamiin lauluihin. Akustiikka oli loistava! Välillä meni ihan kylmät väreet pitkin kehoa; laulu kuulosti taivaalliselta.

 Ennen viimeiseen tutustumiskohteeseen menoa meillä oli vielä aikaa kierrellä kaupungilla ja käväistä kahvilla. Luther Hausissa oli monenlaista mielenkiintoista kuultavaa ja nähtävää, mm. yksi aidoista Lutherin asuinhuoneista, jossa hän piti kuuluisia pöytäpuheitaan, mutta siellä oli hankala ottaa kuvia ilman salamavaloa. Liukenin LutherHausista myös hieman muita aiemmin, sillä olin sopinut treffit postcrossing-harrastuksen kautta tutuksi tulleen kirjeenvaihtotoverini kanssa. Niinpä tapasin hänet ja hänen puolisonsa nyt ensimmäistä kertaa ja vietimme yhdessä mukavan iltapäivän juttelun, kahvittelun sekä DDR-museokäynnin merkeissä. Olen vieläkin ihan innoissani tapaamisesta!

 

Entisen Itä-Saksan alueella sijainneet Lutherin kaupungit ja aiotut käyntikohteemme oli nyt kierretty. Lauantai-aamuna suuntasimme kohti Berliiniä, josta lentomme kotiin lähti illansuussa hieman aiottua myöhemmin. Mutta miksi? Kerronpa sen vielä huomisessa postauksessa.