BERLIININ KEVÄTTÄ

Matkustimme koti-Suomeen Berliinin kautta ja onneksi kaupunkiin tutustumiseen oli varattu useampi tunti. Olen käynyt siellä useasti ennenkin, mutta aina kaupunki on yhtä mielenkiintoinen. Bussiimme saatiin oppaaksi suomalainen nainen, joka on asunut Berliinissä jo yli neljäkymmentä vuotta, joten hänellä oli tietoa Saksan pääkaupungista ja kokemusta myös ajalta, jolloin Berliini oli jakautunut itä- ja länsipuoleen.


 
Mahtoiko joku teistä katsoa n. vuosi sitten saksalaisen sarjan hotelli Adlonin historiasta? Hotelli on ihan lähellä Brandenburgin porttia ja se on suosittu julkkisten yöpymispaikka. Mm. Michael Jackson yöpyi täällä ja esitteli parvekkeelta poikavauvaansa hotellin edustalla hurraaville faneilleen (ja huh, melkein pudotti vauvelin). 

 Lähellä Brandenburgin porttia kulki aikoinaan raja, joka erotti Itä- ja Länsi-Berliinin. Nykyisin rajat on merkitty katuihin ja teihin tiilipolkuina muistuttamaan menneestä ajasta. Kuvan tiilipolun vasen laita kuului  lännelle, oikea puoli Itä-Berliiniin.

Yksi koskettavimmista muistomerkeistä on 2711 kivipaadesta koostuva holokaustin muistomerkki. Täällä en ole itsekään käynyt aikaisemmin, joten oli vaikuttava kokemus kulkea suoraviivaisia, labyrinttimaisia polkuja pitkin muistoalueen toiselle puolelle.

 

Kaupunki kantaa menneisyyden haavoja kehossaan.  Berliini pommitettiin 2. maailmansodan loppumetreillä käytännöllisesti katsoen maan tasalle. Vanhoja rakennuksia on restauroitu tai rakennettu vanhojen piirrustusten pohjalta uudestaan, mutta sodan jälkiä ei ole kuitenkaan haluttu peittää kokonaan. Rikkinäisiä, nokisia patsaita on jätetty paikoilleen, luodin jäljetkin näkyvät muistutuksena ihmisen mielettömyydestä.

Vanhaa muuria on vielä pätkä jäljellä.

Kleinbussista tulee ihan 70-luku mieleen! 😊

KaDeWe-tavaratalon herkkuosasto taitaa olla vertaansa vailla. Tässä vain murto-osa suklaatarjottimista.

 

Berliinin maskottikarhut ovat lisääntyneet sitten viime käynnin. 

 Keisari Wilhelmin muistokirkon edustalla joulukuussa tapahtunut terroriteko on muistoissa edelleen.

 

 Ja että miksi oma lentomme myöhästyi? Palatessamme bussille oli kaduilla runsaasti poliisipartoita. Tegelin lentokentällä, juuri siellä, mistä koneen oli määrä lähteä, oli ollut pommiuhka, joka onneksi osoittautui aiheettomaksi. Mutta kaikki uhat otetaan nykyisin vakavasti ja siksi tutkimukset viivästyttivät myös lentoaikatauluja. Loppu hyvin, kaikki hyvin: pääsimme nousemaan koneeseen ja palasimme myöhään takaisin Suomeen. Keväinen Saksa jäi taakse, kotimaassa odotti lumi ja sohjo. Mutta onpa se keväinen lämpö jo tullut meillekin!