MULLANVAIHTOPUUHISSA

On uuden kuun aika, maaliskuu ja siis myös mullanvaihdon aika. Ostin alkuviikosta ison säkillisen multaa ja tänään päätin jakaa, karsia ja siistiä sisäkukkasiani. Viikolla teimme eskareiden kanssa samaa hommaa ja istutimme kukkasten pistokkaita (joita toin kotoa lämpölaukussa) omiin ruukkuihin. Pienet istuttajat olivat onnellisia ikiomasta kukasta ja odottavat jo kovasti toukokuuta, jolloin kukat saa viedä kotiin.

En koe olevani mikään viherpeukalo, mutta silti tällaisia hommia on mukava tehdä. Harvoin olen ostanut viherkasveja vaan olen saanut niitä lahjaksi tai vaihtanut taimia ystävien kanssa.

Viherkasvit ja kukat yleensäkin luovat kotiin viihtyisyyttä ja elävyyttä. Aikoinaan, kun muutimme tähän uusvanhaan kotiimme, mieheni mummo totesi, ettei kukkien kasvatus tule onnistumaan näin hämärässä tuvassa. Hänenkin kukkasensa kuulemma kuihtuivat täällä silloin, kun hän talossa asui. Mutta niin vain kukat ovat säilyneet hengissä, ihme kyllä!

Nyt sitten vain odotellaan uutta juurtumista ja kukkimisen aikaa...

KESÄ MIELESSÄ

Mittari näytti aamulla puoli seitsemän aikaan peräti -24 astetta ja lunta on tullut parin päivän aikaan enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Tätä on pohjoisen pallonpuoliskon talvi ja kevät. Tosin iltapäivälehden etusivu kirkui eilen isoin kirjaimin, että "keväästä on tulossa lämmin". Jäämme siis odottelemaan sään lämpenemistä, lumen sulamista, vihreyden puhkeamista.

Tällaisilla pakkasilla voi herkutella muistelemalla kesän lämpöä ja valoa, ulkosaunan lämpiämistä ja savun tuoksua. Toivossa on hyvä elää!

UUSI LUMI VANHAN SURMA?

Ääh! Lunta tulee tuiskuttamalla ja tiet, myös valtaväylä, on iljanteinen ja vaarallisen liukas. Tulin tunti sitten töistä ja piti ajella todella varovasti. Toisaalta jos ei ole kiire mihinkään, niin mitäs sitä turhia riskejä ottamaan. En pidä mitenkään erityisesti autolla ajamisesta, joten tällaiset tuiskukelipäivät ovat kyllä aika inhottavia olla tien päällä. Täytyy toivoa, että tässä tapauksessa uusi lumi olisi vanhan surma, kevät etenisi ja auringon lämpö saisi kinokset kutistumaan olemattomiin.

Viime viikolla otin kaadetuista koivuista oksia sisälle maljakkoon ja nyt sieltä jo työntää pientä hiirenkorvaa esiin. Parin kuukauden kuluttua - toivottavasti - on hiirenkorvat jo pihapuissakin.

VUOSIRENKAAT

Tänään on ollut ihanan keväistä. Aurinko on paistanut siniseltä taivaalta,vaikka tuuli onkin tehnyt kelistä aika viileän. Joka tapauksessa hieno ulkoilupäivä.

Jääpuikoista oli ihan pakko ottaa vielä kuvia. Auringonsäteet osuivat kivasti puikkoihin ja saivat ne sädehtimään.

Mieheni kaatoi puita tontiltamme pari viikkoa sitten. Meillä menee talvella kovasti polttopuuta, joten hyvä, että tällä kertaa ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan. Käväisin katsomassa työmaata. Kuvan mänty on ehtinyt kasvaa paikoillaan jo monta vuosikymmentä, mutta nyt sen oli aika väistyä. Että voi kaadettu puu tuoksua hyvälle! Ja upeiltahan nuo vuosirenkaatkin näyttävät. Luonto on kauneutta täynnä!

VARJOA JA VALOA

Lauantaiaamu valkeni kauniin kuulakkaana.  Puoli kahdeksan aikoihin mittari näytti -15 pakkasastetta, mutta kyllä se siitä vielä päivän mittaan muuttuu. Ihanan kaunis aamu nyt onkin ja oli pakko räpsäistä muutama valokuva pihapiiristä (ja ihan vaan ikkunan läpi).

Kylämme läpi halkoo 4-tie, mutta aamutuimaan ei ole vielä kovasti liikennettä. Kylämaisema näyttää niin rauhalliselta.

KIERRÄTYSTÄ PARHAASTA PÄÄSTÄ

Äitini oli "tarkan markan" ihminen. Harvoin hän osteli vaatteita ja niitä sitten pidettiin päällä viimeiseen asti. Vaatteet jatkoivat elämäänsä räsymatoissa. Kaikkein kuluneimmista vaatteista hän nimittäin leikkasi matonkuteita. Joka talvi hän kutoi mattoja ja lapsuudessani hän loi loimetkin itse. Muistikuvissani kuulen kangaspuiden kolkkeen ja sen tuoman turvallisen tunnelman. Oli juhlallista, kun jouluna ja juhannuksena laitettiin uudet tai "paremmat" räsymatot tuvan lattialle ja kammareihin.

Koska asumme vanhassa talossa, kotimme sisustukseen kuuluvat ehdottomasti räsymatot. Äitini kutoi tulevaan kotiimme metrikaupalla mattoja ja hyvin ne ovat kestäneet jokapäiväistä kulutusta jo yli kaksikymmentä vuotta.
Muutama vuosi sitten kuollut tätini "testamenttasi" minulle 25 kiloa matonkuteita, jotka hän ehti leikata kuolemaansa edeltävänä kesänä. Teetätin kuteista mattoja kehitysvammaisten työkeskuksessa ja aina, kun levitän nämä matot lattialle, ajattelen tätiäni lämmöllä.

Minusta räsymatot ovat ihania! Jollain lailla ne kertovat eletystä elämästä. Jokainen raita kätkee sisälleen tarinan: tuossa kohtaa ovat isän työhaalarit, tuossa taas kauhtunut hupparini, jota käytin teini-iässä jne. Matot ovat  kuin elämä itse: ilman tummia raitoja eivät kirkkaatkaan värit erotu!

NAISTENPÄIVÄÄ

Mieheni käväisi tänään rakennusmessuilla ja toi tuliaisina "auttavat kädet". Liekö tämä ollut naistenpäivän lahja? Mielenkiintoisilta ja käytännöllisiltä näyttävät ja varmasti niille käyttöä löytyy!

                                  Iloista naistenpäivää ja hyvää viikonloppua Teille kaikille!