PEURUNGASSA

 Sain olla kuluneen viikon kuntoutuksessa kylpylähotelli Peurungassa Laukaassa. Muita kuin meitä kuntoutujia ei juurikaan ollut, joten saimme olla paikalla väljästi. Alkavalla talvilomaviikolla ja kahtena seuraavanakin turisteja kuitenkin varmaan on, joten kuntoutusjakso oli sijotettu hyvään aikaan.

Peurunka rakennettiin aikoinaan Urho Kekkosen suurella myötävaikutuksella sotaveteraanien kuntoutusta varten. Kekkosellahan oli vahvat kytkökset Laukaaseen lääkäri Rikhard Sotamaan ystävyyden johdosta. Kekkonen vierailikin ahkerasti Peurungassa ja itse olen jopa yhden kerran päässyt tanhuamaan hänelle Peurungan kupolihallissa joskus 70-luvun loppupuolella. Mikä lie juhla oli kyseessä, mutta päämies istui eturivissä omissa mietteissään katsomatta juurikaan meidän esitystystämme. 😀

Kekkonen komeilee monessa paikassa Peurunkaa ja työskentelyhuoneitakin on nimetty hänen mukaansa (Urkki, Känä, Päämies...)

Päivät täyttyivät luennoista, yksilökeskusteluista ja liikuntahetkistä. Iltapäivisin ja iltaisin oli vielä hyvää aikaa viettää mm. kävelemällä tai vesijuoksemalla. Yhtenä iltana osallistuin myös upeaan luontokuvailtaan.

                   

Rannan tuntumassa on kiva pulkkamäki. Näillä laskijoilla oli niin hauskaa!😊

Rannassa on mahdollisuus käydä avannossakin. Kaksi innokasta rouvaa nousi juuri virkistävältä uinniltaan posket hehkuen; minua ajatus pulahtamisesta kylmään veteen puistatti. Kuvanottohetkellä pakkasta oli n. 10 astetta.

Hilarius Hiiren puisto odottelee kesää...

 

 

Koska alunperin kyse oli sotaveteraanien kuntoutuslaitoksesta, on Peurungan männikköön rakennettu myös korsumuseo ja pätkä juoksuhautaakin.

Alosen lintuja on täälläkin!

YSTÄVÄNPÄIVÄ VOI OLLA JOKA PÄIVÄ!

 Ystävänpäivä on kääntymässä iltaan. Aamupäivä kylvettiin auringonpaisteessa, puolenpäivän jälkeen pilviverho yllättäen veti taivaan harmaaksi ja kylmä viima sai kävelylenkkimme kutistumaan aiottua lyhyemmäksi.

Olen tänään saanut monenmonta ystäväviestiä ja lähettänyt saman verran viestejä takaisin. Kauimmaiset ovat singahtaneet Italian Sisiliaan ja Saksaan Kötheniin. Perinteisiä korttejakin tuli laitettua ja muutamia löydettyä postilaatikosta torstaina. 

Tänään olen miettinyt, miten onnekas saan olla, kun  on ystäviä. Jotkut ovat kulkeneet elämässäni vuosikymmeniä, jotkut vain muutamia vuosia. Joidenkin kanssa tulee pidettyä yhteyttä tiiviimmin, toisten kanssa soiteltua tai tavattua silloin tällöin. Jokaista heitä ajattelen lämmöllä. Jokaisesta kiitän!

Ystäviä ei saa pitää itsestään selvyyksinä. Elämänmatkani varrella on käynyt niinkin, että ystävyys on sammunut. Joku on saattanut satuttaa kipeästikin, mutta ehkäpä hänellä on ollut siihen syynsä, jotka eivät kuitenkaan ole minulle selvinneet. Ystävyyden katkaiseminen on tuntunut pahalta, mutta kenenkään ystävänähän ei voi olla väkisin. Kaikella on aikansa tässäkin suhteessa.

 Toivottavasti Sinulla on ollut ihana Ystävänpäivä ja olet saanut iloita ystävistäsi! Toivottavasti kukaan ei ole kokenut surua ystävien puutteesta. Yksikin ystävä on tarpeeksi. 💗

                                                 Etähalaus Sinulle, Ystävänpäivänterveisin Piipe 💗

TODELLINEN TALVI

 Heleää helmikuuta Sinulle! Päivä on pidentynyt jo kovasti ja aurinkokin näyttäytynyt, vaikka se vähän kostautuu purevina pakkaspäivinä. Mutta en suostu valittamaan vaan ihailen ja kiitollisena katselen talvista luontoa ympärilläni. Maanantaina hiihdeltiin eskareitten kanssa lähimetsässä ja pyysin lapsiakin katsomaan, miten ihanasti lumiset puut kaartuivat hiihtoladun varressa auringon pilkahdellessa puiden oksistojen lävitse. Sillä hetkellä koin olevani niin etuoikeutettu, että saan olla töissä näissä maisemissa!

Alla olevan kuvan otin tänään työkännykällä vahdittuani lasten siirtymistä bussiin koulupäivän päätteeksi. Tämä vanha koulu on suojelukohde ja täällä kävin itse kaksi ensimmäistä kouluvuottani. Kuva ei valitettavasti anna oikeutta  auringonpaisteelle ja herttaiselle näkymälle, mutta lumimäärä näkyy selvästi. Auraustraktoreille on ollut viime päivinä runsaasti töitä.

Eilen töistä tultuani otin pitkästä aikaa kamerani esiin. Jostain syystä ei ole ollut intoa kuvailuun, mutta jokohan into palailee auringonvalon lisääntyessä?

Lunta on maassa ja katolla,

 

 

Ulkosauna unelmoi kesälöylyistä ja nuokuttelee nyt talvihorroksessa, pihakeinu odottaa saunan löylyistä tulevia nautiskelijoita. Vielä muutama kuukausi ja puiden oksistoissa linnut laulelevat kilpaa,

pihapuut nuokkuvat lumitaakan alla ja näyttävät kauniilta sinitaivasta vasten,

samoin kuin kylätien varren kuusikkorivistö. Parin koiriaan ulkoiluttavan tutun kanssa pysähdyin rupattelemaan kuvausretkelläni. Sekä koirilla että ulkoiluttajilla oli viikset huurteessa. Se hymyilytti.

 

 

Näillä pakkasilla on syytä laittaa pökköä pesään. Onneksi tuvassamme on leivinuuni, joka lämmitettäessä luovuttaa ihanasti lämpöä vanhan talon asujille. Villasukatkin kelpaavat viluisille varpaille.

                                                                 Pakkasterveisin Piipe 💙

TAIDOLLISTA TAIDETTA

 Selailin kuva-arkistojani ja hoksasin, että minullapa oli joitakin kuvia pikavisiitistä Samuli ja Kari Alosen Pykälistön Vahtitupa-alueelle, joka sijaitsee Laukaantien varressa noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä Jyväskylän keskustasta. Käväisin katsomassa taideteoksia tullessani ystävän kanssa Teeleidistä. Pimeän illan keskellä loistavat valoteokset olivat huikeita katsottavia.

"Pykälistön alue on rakentunut kahden vuosikymmenen ajan. Alunperin alue on uudiskäyttöön valjastettu VR:n vahtitupa-alue vuodelta 1898. Alueella oli vanha ratavartijan vahtitupa, ulkorakennus ja maakellari. Alkuperäiset rakennukset on tehty arkkitehti Bruno Granholmin tyyppipiirustusten mukaan, kuten monet muutkin Haapamäki-Jyväskylä-Suolahti -rautatien rakennukset". (https://www.designalonen.fi/pykaliston-kulttuurikeidas/)

Alosten taidetta löytyy Jyvässeudun alueelta mm. Palokasta, Jyväskylän matkakeskuksen pihasta, Laukaan keskustan liikenneympyröistä ja pohjoiseen päin mennessä Hirvaskankaan ABC-liikenneaseman lähettyviltä.

KAKKU ILMAN UUNIA

 Liekö teilläpäin ollut viime aikoina lumituiskua ja pakkasta? Keskisessä Suomessa tuntuu nyt todella talviselta: lunta tuli viime yönä varmaan 30 cm ja kylmä viima on tehostanut pakkasta merkittävästi. 

Eilen töistä ajellessa tunsin melkein pakokauhua, sillä päätiekin oli kuin luistinrata ja kovat tuulenpuuskat heiluttivat autoa ja vaikeuttivat näkyvyyttä. Kyllä kiitin Luojaa, kun pääsin ehjin nahoin kotipihaan!

Talvinen mökkitie odottanee kesää...

Toisaalta talvinen luonto on niin kaunis ja puhtaanoloinen. Ja pakkasella voi tehdä jäätaidetta kuten vaikka kakun! Ylikasvanut aloevera sai luovuttaa muutaman oksan  mausteeksi. Yhdessä yössä kakku valmistui ja tarjoaa kumottuna silmäniloa.  Ilmakuplien leikkiä jään sisällä ei voi olla ihastelematta.

Vuosi on ehtinyt vaihtua edellisestä postauksesta, työt ovat alkaneet ja synttäreitänikin ehtinyt jo viettää. 

Toivon sydämestäni, että tämä vuosi olisi koronan suhteen helpompi ja voisimme poikkeusoloista siirtyä normaaliin arkeen. Sitä meistä toivoo varmasti ihan jokainen!

                      Toivotan myös Sinulle onnellista ja hyvää alkanutta vuotta 2021! 💖