LANKALAUANTAIN HIIHTORETKI

Miten ihana ja kaunis kevätpäivä tänään olikaan! Siispä sitä ei kannattanut ihan kokonaan tuhlata sisälläoloon. Olin hoitamassa kummipoikani lapsia mummolassa ja varasin myös sukset mukaan. Kälyni sivakoi aamutuimaan kymmenen kilometriä ja hänen saavuttuaan takaisin lähdin  veljeni kanssa hiihtolenkille.  Kamerakin otettiin mukaan, joten hiihtäminen sujui verkalleen, kun vähän väliä piti pysähtyä kuvaamaan kauniita maisemia ja kuuraisia oksistoja. Leppoisa tahti oli oikein mukavaa ja siinä samalla ehti jutella elämänmenostakin. Edellisestä yhteisestä hiihtoretkestä on tainnut vierähtää vuosikymmeniä.

Kevätaurinko alkoi jo mukavasti lämmittää, mutta katvepaikoissa kuura kuorrutti oksia vielä pitkään. Miten ihanalta tuntuikaan hiihtää siinä kauneudessa. Jos asuisin vaikka Afrikassa, en voisi nauttia talvisesta maisemasta ja pakkasen punaamista poskista. Otin tästä hetkestä kaiken ilon irti ja nautin sydämeni pohjasta maaliskuun viimeisen päivän auringonsäteistä ja kaikesta kimalluksesta, joka hangella hohti.

Taivaalla purjehti poutapilviä kuin kirkkaina kesäpäivinä. 💚

 Serkkuni (joka on intomielinen hiihtäjä) pitää ladut huippukunnossa, joten mikä meidän oli sivakoidessa. Jäällä uskaltaa vielä toistaiseksi hiihtää.

Tähän telkänpönttöön on enää turha odottaa asukkaita.

Jäällä ja pellolla oli mukava seurata muidenkin siellä liikkuneiden jälkiä.

Halusin vähän kokeilla myös umpihankihiihtoa. Tosin syy oli se, etten uskaltanut laskea tiukkaan mutkaan kaartavaa alamäkeä. Yksi reitin varrelle mäenlaskussa sattunut pyllähdys riitti minulle.

Huomenna on huhtikuu ja ensimmäinen pääsiäispäivä. Siispä Sinulle toivotan riemullista pääsiäistä, Kristuksen ylösnousemusjuhlaa!