TUKHOLMAN TOINEN PÄIVÄ JA KOTIINPALUU (Del 2)

Djurgården osoittautui niin kivaksi paikaksi, että ajelimme raitsikalla sinne vielä toisenakin päivänä. Puistoissa oli leppoisaa käyskennellä ja katsella hehkuvia ruusuja talojen pihoissa, mutta myös tutustua Ruotsin historiaan. Suuntasimme Vasa-laivamuseoon ja matkallakin riitti ihmeteltävää:

Tunteita nostattanut Estonian uhrien muistomerkki, johon on kaiverrettu kaikkien turmassa hukkuneiden nimet.

Vasa-laivalla on lyhyt ja surullinen historia. "Vasa-laiva kallistui ja upposi ensimmäisellä matkallaan Tukholmassa 1628. Vietettyään 333 vuotta merenpohjassa mahtava sotalaiva nostettiin ja sen matka saattoi jatkua. Nykyisin Vasa on maailman parhaiten säilynyt 1600-luvulta peräisin oleva laiva, ja se on esillä erityisesti sitä varten rakennetussa museossa Tukholmassa. Vasa on ainutkertainen taideaarre, ja se koostuu 98-prosenttisesti alkuperäisosista ja sadoista puisista veistoksista." (www.vasamuseet.se)

Näin loisteliaalta laivan perä näytti. Maalit ovat vuosisatojen kuluessa raapiutuneet pois.

Samoin on käynyt muille koristeille. Pienoismalli näytti, miten upeasti koristeltu laiva oli.

"1600-luvulla ei vielä ollut käytössä teoreettisia malleja laivan vakauden laskemiseksi ja niiden rakentaminen perustui aikaisempaan kokemukseen. Jos käyttöön haluttiin ottaa teknisiä uutuuksia, täytyi edetä kokeilemalla. Vasan tapauksessa tällainen oli raskaiden tykkien sijoittaminen kahdelle kannelle. Vasan vesilinjan yläpuolisesta osasta tuli liian raskas eikä laiva ei siksi pystynyt palaamaan takaisin pystyasentoon kallistuttuaan tuulen voimasta."

 "10. elokuuta 1628 Vasa lähti matkaan kiinnityspaikastaan Tre Kronor -linnan alapuolelta. Tykkiportit olivat avoinna, kaikki tykit oli vedetty paraatiasentoon ja niistä ammuttiin kunnialaukauksia. Suuri laiva lipui hitaasti ulos satamasta. Muutaman tuulenpuuskan jälkeen laiva kallistui voimakkaasti. Vesi alkoi virrata sisään avoimista tykkiporteista ja Vasa upposi. Laivalla olleista 150 ihmisestä vähintään 30 kuoli. Ehtisi kulua 333 vuotta ennen kuin Vasa näkisi uudelleen päivänvalon." Haaksirikossa riitti päivittelemistä myös aikalaisissa.

 

  

Aika suunnata vielä muualle.  

Abba-museossa ei  käyty, mutta vähän piti kuitenkin hassutella pihassa.

Oli aika palata kotiin. Adjö, Sverige!

Kotimatkalla poikkesimme vielä Hämeenlinnassa ja Aulangolla. Minä en torniin kiivennyt, kun huimasi jo näköalatasanteella, mutta onneksi rohkeimmat meistä kapusivat portaat huipulle asti. Ihanat olivat maisemat! Ei ihme, että Sibelius sai innoituksen Finlandian säveltämiseen juuri täällä.

                                                                  Det var en trevlig resa!