 |
| Kanki (Kaikkonen) |
Näillä rouvilla on ihan omat rintaliivit, jotka kannattelevat maidosta täyttyviä utareita. 😊
 |
| Ilotar |
 |
| Älli |
Lemmuilla on karhea kieli. Lapsena annoin joskus lehmien nuolla kämmentäni, kun se kutitti niin mukavasti. Lehmät nuoleskelevat välillä toisiaankin. Liekö samalla osoitus hellyydestä ja kaveruudesta? On ne niin hellyttäviä!
 |
| Luumu ja Muru |
 |
| Luumu ja Muru |
Lehmät ovat myös uteliaita ja sosiaalisia. Jo nämäkin tulivat heti tekemään tuttavuutta aidan viereen, kun niitä kuvailin ja juttelin niille leppoisasti.
Maidontuotanto on kovaa puuhaa. Työt navetassa alkavat anivarhain ja sama rumba jatkuu iltalypsyllä. Poikiminen ja pienten vasikoiden juottaminen vie myös paljon aikaa ja vaatii äärimmäistä huolellisuutta. Maidon laaduntarkkailu on tärkeää ja puhtaudesta on pidettävä erityistä huolta. Navettatöiden välissä on ehdittävä tehdä muita maatalon töitä ja varsinkin kesä on kiireistä aikaa. Työpävien pituus venyy helposti yli 12-tuntisiksi. Tiedätkö, paljonko tuottaja tienaa yhdestä lypsetystä maitolitrasta? 36 centtiä! Eli siis, kun kannan itse kymmenen litraa maitoa kaupasta, tuottaja saa siitä hyvästä 3,60 euroa itselleen. Ei ole paljon!
Maidontuotanto Suomessa vähenee koko ajan. Varsinkin tänä kesänä olen miettinyt paljon sitä, loppuuko maanviljelys, maidontuotanto ja lihakarjanpito joskus tästä maasta vielä kokonaan. Puskettuvatko pellot muuttaen maisemaa? Toivottavasti ei! Ymmärrän sen, että yhä harvempi uskaltaa ottaa taakakseen isot velat, jota sukupolvenvaihdos ja tuotannon kehittäminen vaativat enkä yhtään ihmettele, ettei esim. karjatalouden sitovuus, pienet tulot ja pitkät työpäivät houkuttele alalle uusia yrittäjiä, mutta silti toivon, että tässä maassa omavaraisuus säilyisi. Omalta osaltani koetan kantaa korsia kekoon ostamalla suomalaista ruokaa.
 |
| Melo |
PS: Uusia lukijoita on tullut joukkoon. Sydämellisesti tervetuloa!
Lehmät ovat lempeitä olemukseltaan,ihanat kuvat! Tulee nostalginen olo, maalaistalosta minäkin kotoisin.
VastaaPoistaTälläpäin on enää vähän karjatiloja, mansikkapeltoja senkin edestä.
Kaunista tulevaa viikkoa!
Omalla kotikylälläkin ovat karja- ja viljelystilat vähentyneet. Oma maatalous jouduttiin ajamaan alas reilut kymmenen vuotta sitten.
PoistaIhanaa viikkoa Sinullekin! <3
Lehmät ovat niin sympaattisia eläimiä. Minulla on lähistölläni iso maatalouskoulu, jossa on lehmiä myös, tosin navetoissa eikä noin vapaana kuten nuo lehmät. Hauskat nuo lehmien rintaliivit,en ole ennen nähnyt sellaisia:)
VastaaPoistaMukavaa heinäkuun loppua:)
Israelissa käydessäni olenkin nähnyt näitä suuria navettoja. Siellä ei tarvitse ainakaan pakkasen takia laittaa lehmiä sisätiloihin. :)
PoistaLehmien tuotosmäärät ovat kasvaneet, joten utareetkin joutuvat kovalle koetukselle. Rintaliivit ovat siis oivallinen keksintö.
Huh, heinäkuu loppuu ja alkaa jo elokuu. Siispä ihanaista elokuuta Sinulle, Jael!
Ihastuttava laidunpaikka on näillä lehmillä. Tykkään lehmästä, se on niin IIL eli iso. lämmin ja lempeä. Muistan kun lehmätkin saivat tissiliivit, lehmästä tuli maitomoottori, joten kaikilla ei rakenne kestä sitä. Maatalousyrittäjä olen ollut aikoinaan itsekin, tosin viljelypuolella. Surettaa maaseudun kohtalo. Enää ei potun- ja viljanviljelyllä pärjäisi siinä mittakaavassa jota itse "harrastimme".
VastaaPoistaKyllähän Eu:n myötä tilakokoa on täytynyt kasvattaa ja harva enää jaksaa lisääntyneen työmäärän alla. Lapsuudessa ja nuoruudessa melkein joka talossa oli karjaa ja ja elanto saatiin maataloudesta. Eipä silloin vaatimuksetkaan olleet kummoiset; kunhan sai riittävän toimeentulon, se riitti. Paljon on muuttunut muutamassa vuosikummenessä.
PoistaUljaita ja kauniita otuksia.
VastaaPoistaKotimaisen ruuan puolesta, ilman muuta!
On ne!
PoistaJa kotimaisen ruuan puolesta haluan ehdottomasti liputtaa! Tietää suurin piirtein, mitä suuhunsa laittaa.
Voi Piipe, ihanat kuvat! Tekstistäsi välittyy niin kauniisti kiintymyksesi ja huolenpitosi lehmiä ja maaseutua kohtaan. Ovathan lehmät lempeitä ja sympaattisia vaikka jääneetkin minulle hiukan vieraiksi, sillä maalla lapsuuteni mummolassa ei enää ollut lypsykarjaa. Juurikin eilen vierailimme siellä ja haikeudella katselin naapurustonkin tyhjiä peltoja. Kovaa työtä ja sitoutumista todellakin vaaditaan maidontuottajilta ja maatalousyrittäjiltä. Kotimaisen ruoan puolesta kelpaa kyllä liputtaa, arvostan suuresti.
VastaaPoistaKiitos sanoistasi, Hannah!
PoistaPeltojen pusikoituminen on surullista. Ensin ne on raivattu kovalla työllä viljelykelpoisiksi ja nyt monessa paikassa pellot kasvavat kaikkea muuta kuin esim. viljaa.
Ja totta on, että arvostan niin kovasti maaseutua ja maatalousyrittäjiä. Ilman alkutuotantoa moni muukin ala kärsii.
Minulle sanottiin pienenä, että ne miinat on suklaakakkuja. Jotenkin saan mieleeni tunteen, kun ihmettelen taaperona että suklaakakkuja. Onneksi en maistanut.
VastaaPoistaEn muuten ole koskaan nähnyt lehmien rintsikoita :) Paljonhan tuossa on järkeä ja varmasti tarpeelliset. Maidontuotanto on kovaa työtä. Ei ihan helposti leipä irtoa siinä hommassa.
No huh, onneksi et todella maistanut "suklaakakkuja"! :)
PoistaRintsikat ovat tarpeelliset, kun utareet täyttyvät maidosta. Varsinkin iäkkäämpien ja runsaasti maitoa tuottavien lehmien kohdalla ihan välttämättömät kapistukset.
Täytyy sanoa, että lehmä näytti jotenkin hellyttävältä liiveissään. Päihitti mennen tullen kaikki Victoria´s Secretin enkelit :)
PoistaMeidänkin kylällä monet ovat lopettaneet maidontuotannon. Onneksi meidän tien varrella on vielä naapurin karjaa laiduntamassa.
VastaaPoistaEipä omalla kylälläkään ole monta maidontuottajaa enää. Eikös vaan ole suloista, kun lehmät käyskentelevät tien varrella olevalla pellolla?
PoistaKivoja kuvia. Lehmät on söpöjä ja symppiksiä <3.
VastaaPoistaKiitos, Satu! <3
PoistaOn ne niin suloisia ja sympaattisia kosteine ja suurine silmineen ja heiluvine häntineen.
Kiva kun teit jutun tästä aiheesta:) Ihan tulee mieleen, että onnellinen sinä, kun voit lapsuutesi lehmälaitumilla kuljeskella ja siinä vielä niitä lehmiäkin on! Oma äitini oli karjanhoitajana silloin kun olin lapsi ja parhaan ystäväni kotonakin oli lehmiä. Joskus ihan tarkoituksellakin astuttiin laitumella niihin läjiin... ja moisia juttuja omat lapset taitaa vähän kauhistella:) Äiti näki joskus painajaisunissa sellaista, että jotkut vasikat on jääneet juottamatta. Minulla on myös jotenkin surullinen olo pusikoituvista pelloista. Aikanaan niitä kovalla työllä raivattu ja nyt niitä metsitetään. Joskus sentään toisinkinpäin; joitakin vuosia sitten täällä lähistöllä kaadettiin metsää ja siihenpä tehtiin pelto ja siinä lähistöllä olleita vanhoja peltoja otettiin käyttöön jälleen. Kyllä joku ottaa aika paljon välistä, kun maidontuottaja saa siitä kaikesta vaivannäöstä niin vähän...
VastaaPoistaVielä tuli mieleeni, että silloin aiemminhan oli niillä lehmillä lovet korvissa. Löysin keskustelun, jossa muistellaan entisten aikojen navettatouhuja ja siinä yhdessä kommentissa mainitaan tuo loveaminenkin ja mustat liitutaulut joka lehmän kohdalla navetassa. Sellaiset muistan minäkin. Tässä se löytämäni keskustelu:http://keskustelu.suomi24.fi/t/3367032/muistelut-jatkuurasvarookkynaa-kyydissa
PoistaMinäkin muistan sen ajan, kun vasikoiden korvia lovettiin ja liitutauluihin merkittiin lehmän tärkeitä tietoja. Isompana tyttönä olin usein juottamassa vasikoita äidin apuna. On mukavaa, kun veljeni 8-vuotias lapsenlapsi haluaa olla navettahommissa mukana.
PoistaKiitos vinkistä. Käynpä katsomassa muistelukeskustelua! :)
Hauskat kuvat, lehmmät ovat tosiaan söpöjä-
VastaaPoistaKiitos, Hilla! Lehmiä olikin mukava kuvata ja ne suorastaan tulivat tyrkylle. Veljenikin on ottanut paljon upeita kuvia lehmistään, joten jälkipolville jää ihasteltavaa.
PoistaIhania kesäisiä kuvia. Meilläkin oli vielä muutama vuosi sitten naapurin lehmiä kuusiaidan takana mutta valitettavasti ei enää. Naapuri jäi eläkkeelle ja lopetti lehmien pidon.
VastaaPoistaKiitos, Lezzie! Eipä siis löytynyt naapuritilallesikaan jatkajaa. Niin tavallista Suomessa tänä päivänä. :(
PoistaMuistan lehmät ja liukumiinat lapsuudesta:) Silloin lehmiä oli paljon. Niin totta kirjoitat kotimaisesta maanviljelystä ja karjanhoidosta. Niiden säilyminen olisi todella tärkeä asia.
VastaaPoistaMuutama vuosikymmen sitten lehmätiloja olikin paljon ja nyt ne vähenevät koko ajan lisää. Toivottavasti emme kokonaan kadota omavaraisuuttamme. Maanviljelyksen ja karjankasvatuksen vähenemisen myötä vähenee työpaikkoja myös kuljetuksen, meijeritalouden sekä koneyritysten piiristä. Niin surullista!
PoistaLempeitä suloisia lehmiä. Ihania kuvia! Tuo mukavia muistoja mieleen, aikaan jolloin lapsuuden kodissa oli lehmiä. :)
VastaaPoistaAitaukseen ei kannat kiivetä, joukossa voi olla sonni ja se voi jyrätä päälle.
Voihan lehmäkin suuttua ja puskea.
Tänä kesänähän kuoli yksi henkilö sonnin puskemana.
Kiitos, Liplatus!
PoistaKyllähän eläimet ovat aina arvaamattomia, mutta nämä lehmät taitavat olla onnellisia eikä yhtään aggressiivisia. Sonneja tilalla ei olekaan.
Tuo kuolemantapaus oli niin surullinen juttu, osin valitettavasti myös uhrin oma vika. Häntä oli aiemmin jo kielletty menemästä sonnin kotiniityn poikki rantaan, mutta kurjasti kiellon uhmaaminen päättyi.
Ihanat lemmut!
VastaaPoista"Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän
Kuinka onnellinen voikaan olla hän
Joka täällä vaan saa aina asustaa -aa -aa
Maalaismaisemaa en saata unohtaa"
Kiitos, Rita! <3
PoistaOlen niin sydänjuuriani myöten maalainen ja onnellinen siitä, että sain viettää lapsuuden noissa maisemissa. Tosin nykyinen kotikyläkin on ihanan mukava paikka asustella.
Lämmin kiitos Piipe, hieno kirjoitus maaseudun ja lehmien puolesta!
VastaaPoistaHyvää elokuun alkua sinulle ja co!♥♥♥
Kiitos, Aili! <3 En voi olla puolustamatta maaseutua ja suomalaista maataloutta, joka on nyt niin suuren puristuksen alainen.
PoistaHyvää elokuuta Sinullekin!
Näistä kuvista tuli ihanat lapsuusmuistot mummolan lehmistä. Minäkin astuin liukumiinaan joskus. En juonut "lehmänmaitoa", kun olin tottunut juomaan "kaupan maitoa." Kiitos Piipe mukavasta kirjoituksesta.
VastaaPoistaKiitos, Ansu!
PoistaRaaka lehmänmaito onkin aika paljon rasvaisempaa ja raskaampaa kuin kaupan maito. Sitä tuli kuitenkin juotua paljon lapsuudessa, kun meille ei luonnollisesti ostettu koskaan kaupasta maitoa. Maidon pinnalle noussut kerma kuorittiin päältä ja se vähensi maidon rasvapitoisuutta. Piimän äiti tilasi maitoautosta (meijeriltä toimitettiin tilatut tuotteet ja maitoauto toi ne pihaan). Olen kuullut, että laktoosi-intoleranssista kärsivät henkilöt voivat juoda "raakaa" lehmänmaitoa, käsiteltyä maitoa sen sijaan ei.
Ihanat kuvat!
VastaaPoistaMinullakin tulee lapsuus mieleen, kun mummolassa oli paljon lehmiä.
Lämpimään liukumiinaan on tullut astuttua monet kerrat ja juotu tuoretta lehmän maitoa.
Mummon jääkaapissa oli kannussa lehmän maitoa ja tein siitä itselleni kaakaota.
Ihanaa illan jatkoa sinulle!
Hyvin samanlaiset lapsuusmuistot Sinullakin kuin minulla. Maitoa oli aina kannussa jääkaapissa ja kaakaota juotiin. Maitokiisseliäkin (tai suklaakiisseliä)syötiin usein.
PoistaIhanaista tiistaita Sinulle! :)
Maitotilallisten työ on todella raskasta.
VastaaPoistaToivottavasti tuotantoa säilyy kotimaassa.
Hienot kuvat!
Kyllä se raskasta on. Äiti oli usein rättiväsynyt ja varmasti pinnakin oli tiukalla, kun lomaa ei juuri ollut. Onneksi nyt on koneita apuna, mutta raskasta se silti on.
PoistaToivon todella,että maataloustuotanto säilyy Suomessa ja voisimme olla omavaraisia.
Kiitos, Marliska!
Lapsuuteeni lempeäkatseiset lehmät sekä ne liukumiinatkin läheisesti kuuluivat, kun isovanhempieni maatilalla usein vierailimme :) Vasikoinnit ja porsimiset tuli myös koettua Eino-papan "apurina" kun sain muutaman kerran olla.
VastaaPoistaMuistan miten siskon kanssa itkettiin kun ei saatu omia pieniä porsaita viedä kaupunkikotiimme. Luvattiin ja vannottiin että tehdään niille pehmeä peti parvekkeelle ja ulkoilutetaan niitä joka päivä valjaissa & hihnassa =D
Hyvän ystäväni ja hänen miehensä maitotilan toiminta mm. päättyy sitten kun he eivät enää jaksa/kykene sitä enää jatkamaan, kuten monen muunkin, sillä yhä harvempia nykynuoria tämä raskas ja sitova ammatti enää kiinnostaa. On todella surullista ellemme enää tulevaisuudessa voi olla omavaraisia.
Liput liehumaan kotimaisen tuotannon puolesta ehdottomasti!
Maalaismaisemaan liittyy monella mukavia muistoja; niin myös Sinulla. En yhtään ihmettele, jos halusitte omat pikkupossut parvekkeellenne asumaan, sillä pikkupossut ovat niin söpöjä, pinkkejä ja lämpöisiä. Meillä oli mieheni kanssa maatila, josta luovuimme reilu kymmenen v. sitten. Minäkin opin avustamaan porsittamisessa ja kätilöimään monta porsasta maailmaan.
PoistaJa ilman muuta on liputettava kotimaisen ruuan puolesta!!!
Lehmät oli osa lapsuuttani. Naapurissa niitä oli ja sieltä haimme maitoa hinkillä. Tuoksu - ja makumuistoja! 😊
VastaaPoistaLähdin tänne blogiisi, että saan kertoa sinun voittaneen arpajaisissani. 😙 olen iloinen, että onni suosi sinua. Tyttäreni kanssa luettiin kommenttiasi ja todettiin, että aina kannattaa yrittää -vaikka kirjoittaa arpoja! Laitathan osoitetietosi tulemaan! 😊
Ihania muistoja sinullakin! Lemmut tuoksuvat jotenkin suloisesti ja varmaan se lämmin maitokin tuoksuu.
PoistaOlipa ihana yllätys tuo arpajaisvoitto! En ole nimittäin ikinä ennen voittanut blogiarvonnoissa, vaikka olen jo melko moneen osallistunut. Iso kiitos!
Lehmät ovat niin sympaattisia ja ne liukumiinatkin tuoksahtavat jotenkin kodikkaalta. Olisipa mukava asua maalla ja pitää vain paria lehmää omaan maidontarpeeseen ja toisilleen seuraksi - siis jos olisi lottovoittaja, eikä tarvitsisi itseään sillä elättää. Hirvittää ihan nuo suuret investoinnit ja velat, joita oikea maatalous vaatii.
VastaaPoistaLemmut ovat todella sympaattisia eläimiä, joskus tosin voivat olla myös itsepäisiä.
PoistaNiinpä, Eu-Suomessa parilla lehmällä ei enää pärjäisi, jos maataloudesta pitäisi elanto saada. Kun olin lapsi, kotikylällä oli melkein joka talossa ainakin se lehmä tai pari, kasvimaalla kasvatettiin porkkanat ja kaalit, perunamaalla perunat, jotka nostettiin talkoilla ylös syyskuussa. Elämä maalla oli 60-70-luvuilla aika omavaraista. Kyllä on aika muuttunut hirmuisesti.