AALTOJA

Eilen osallistuin Alvar Aalto-kiertoajeluun Jyväskylässä. Viikko sitten sain ystävältäni Ritalta vinkin asiasta ja hän ehdotti meille yhteistä matkaa enkä tietenkään voinut jättää näin hienoa mahdollisuutta käyttämättä. Runon ja suven päivänä, tosin erittäin koleana sellaisena, istuimme bussin kyytiin ja läksimme kohdeajelulle.



Jyväskylää tituleerataan Aalto-pääkaupungiksi, sillä tällä seudulla on maailman eniten Aallon suunnittelemia rakennuksia, peräti 28 kohdetta. Tällä kierroksella näimmekin valtaosan hänen suunnittelemistaan rakennuksista ja kuulimme samalla loistavan oppaan selostuksen niin arkkitehtuurista kuin Aallon elämästä yleensä.

Kierros alkoi luontevasti Jyväskylän Kaupunginteatterin edestä. Teatteritalo valmistui vuonna 1982, kuusi vuotta Aallon kuoleman jälkeen.

Sitten ajettiin Viitaniemessä sijaitsevan 13-kerroksisen tornitalon eli Viitatornin ohitse yliopistolle. Viitatornissa vierailin usein 80-luvun alussa, kun isoveljeni vaimoineen asui 9. kerroksessa pienessä yksiössä ja ehtipä heidän esikoisensakin asua siinä vajaan vuoden ikäiseksi.

Kuva: Wigipedia

Yliopiston päärakennusta remontoidaan parhaillaan. Minulle rakennus on opiskelupaikkana tuttu. Aulan kahviossa tuli juotua luentojen välillä useampi kupponen kahvia ja  juhlasalissa meidät juhlallisesti julistettiin lastentarhanopettajiksi. Kovin usein en ole sen jälkeen siellä käynyt, mutta monia mukavia muistoja tänne liittyy. Kuva on valitettavan kehno, kun otin sen bussin ikkunasta. Täällä emme poistuneet autosta.

Keskustasta ajelimme Säynätsalon kunnantalolle, joka on yksi merkittävimmistä Aallon suunnittelemista rakennuksista. Se on ns. monitoimirakennus, jossa sijaitsi kunnanhallinto vuoteen 1993 sekä kirjasto, joka on edelleen käytössä. Lisäksi siinä on asuinhuoneistoja, liiketiloja ja vierashuoneita. Rakennuksesta voi edelleen varata itselleen huoneen yöpymistä varten ja luulenpa, että Aalto-faneille tai arkkitehtiopiskelijoille yöpyminen tuolla voi olla eksoottinen kokemus. Minulle käynti osoittautui kuitenkin hankalaksi, sillä sisäilmaongelmien takia menetin ääneni jo muutamassa minuutissa. Harmillista!

Kunnantalon sisäpiha sekä rakennuksen ikkunarivistö tuo luonnon lähelle. Aalto suosikin arkkitehtuurissaan luonnonläheisyyttä; vihreys on aivan kuin rakennuksen jatke.

Huomaatko tiiliseinän rytmin: pitkä-pitkä-lyhyt...? Aallon kerrotaan ottaneen mallia vanhojen luostarilaitosten tiiliseinistä.

                                                                       Nurmiportaat

                                                                       
                                                         Pienoismalli kunnantalosta
                                                                      Valtuustosali

Valokuva Fernand Léger'n taideteoksesta, jonka Aalto tilasi kunnantaloa varten.

           

                                                                   Upea kirjasto

 Matka jatkui Muuramen kirkkoon, joka peruskorjattiin muutama vuosi sitten alkuperäiseen kuntoonsa. Kirkko on ensimmäinen Aallon suunnittelemista kirkoista ja se valmistui vuosina 1926-29.

Muuramen kirkon pääovi on riemukaaren alla, ja sen jälkeinen ahdas eteinen kuvastaa kristityn tien alkuun kuuluvaa ahdasta porttia. Kirkon huoltotilat ovat poikkirungon pohjakerroksessa. Toisessa kerroksessa on seurakuntasali. Kirkon vaaleaksi rapattujen seinäpintojen ainoita koristeaiheita ovat julkisivuja horisontaalisesti jakavat kerroslistat, räystäiden alalautojen sininen väri, pääovea koristava korkea kaarisyvennys sekä seurakuntasalin eteen avautuva loggia. (Wigipedia)

 

William Lönnberg: Pietari kohtaa ramman miehen (Apt. 3: 1-10)

Muuramesta palattiin kierroksen loputtua takaisin keskustaan. Tosin me hyppäsimme pois bussin kyydistä Alvar Aalto-museon kohdalla, piipahdettiin Teeleidissä jonottamassa sisäänpääsyä, mutta tultiin takaisin museolle leivoskahveille. Mikäs sen sopivampaa päättää tämä kulttuurimatka?

Käväisinpä vielä museon myymälässä kuvaamassa muutamia Aallon suunnittelemia tuotteita.

Museosta keskustaan päin kävellessä huomasimme, että joku on hypännyt aaltoihin keskellä katua. 😉 Mekin kastelimme jalat lätäkössä.

 Hieno päivä koleudesta huolimatta. Melkein kuin olisi käynyt kauempana reissussa, vaikka omassa maakunnassa, suhteellisen lähellä seikkailtiinkin. Kiitos, Rita, matkaseurasta!