5.JOULUKUUTA: PIPARINTUOKSUA

Jo vuosia minulla on ollut tapana leipoa pipareita itsenäisyyspäivän aamuna. Teen taikinan aina itse, koska rakastan taikinasta tulevaa tuoksua, joka levittäytyy koko taloon. Samalla reseptillä on tehty pipareita puolison kodissa  jo vuosikymmenien ajan, joten en halua katkaista perinnettä.
Tänään on siis aika valmistaa taikina, johon tarvitaan näin paljon raaka-aineita:

                                                      PARAISTEN PIPARIT
                                                       1,5 dl siirappia
                                                       n. 2,5 dl sokeria
                                                       250 g voita
                                                       4 tl kanelia
                                                       1 tl neilikkaa
                                                       2 tl kardemummaa
                                                       1 tl inkivääriä
                                                       2 tl pomeranssinkuorta
                                                       - kiehauta ja jäähdytä -
                                                       - lisää seuraavat aineet jäähtyneeseen massaan:
                                                       2 munaa yksitellen, vatkaten
                                                       2 tl soodaa
                                                       1 tl suolaa
                                                       500 g vehnäjauhoja
                                                       - anna taikinan maustua yön yli viileässä paikassa
                                                       - kaulitse, paina muotilla pipareita
                                                       - paista n. 190 asteessa 5-7 min.
                                                       - herkuttele! 😋

Huomenna pitäisi näyttää tällaiselta:

Pari muistoa piparinleivonnasta:

Vuonna 1988 vietimme puolison kanssa ensimmäistä yhteistä joulua omassa kodissa. Olin saanut valmiin (edellä mainitun) taikinan anopilta ja leivoin piparit. Päätin paistaa ne leivinuunissamme, koska sitä oli lämmitetty juuri sopivasti. Mutta paisto päättyi ikävästi: liian kuuma uuni poltti piparit aivan mustiksi ja ne päätyivät kompostiin. Ihana tuore aviomieheni lohdutti poropeukaloa, anopille en maininnut asiasta mitään. Sen jälkeen olen aina paistanut piparit sähköuunissa.

Vuoden 2004 joulumuistoihin olen kirjannut seuraavaa:

" Joulupiparit leivoin 5.12. ja nyt olikin ensimmäinen kerta, kun en saanut enää poikia innostumaan asiasta. Esikoinen kävi ohi kulkiessaan napsimassa taikinaa, kuopus teki yhden taikinalevyllisen pipareita, mutta loput tein yksin ensin hevimusiikin ja sitten Jypin (Jyväskylän palloseura, jääkiekkojoukkue) otteluselostuksen säestyksellä. Joulumusiikkia ei siis tänä vuonna kuunneltu piparileipomisen aikaan. Tunsin mielessäni haikeutta siitä, ettei meillä enää ole ihan pieniä lapsia, jotka iloitsevat jouluvalmisteluista..."

No, piparit maistuvat kuitenkin nuorukaisille edelleen ja esikoinen jopa haluaa joka vuosi tehdä taikinan ihan itse ja samalla reseptillä kuin edellisetkin sukupolvet. Perinne siirtyy eteenpäin.