1.JOULUKUUTA: JUHLAN AIKA

Reilu kuukausi sitten sain yllätyskutsun ansiomerkkijuhlaan. En ole oikein koskaan ollut innostunut ansiomerkeistä ja pitkään mietin, ilmoitanko kohteliaimmin, etten saavu paikalle, mutta sitten päätin, että kerran elämässä on tämäkin koettava.

Siispä sitten ykköset päälle, punaa huuleen ja menoksi. Työvuosia on kertynyt sen verran, että minulle myönnettiin ansiomerkki kaksikymmentä vuotta jatkuneesta työstä kunnallisella puolella. Useita vuosia olen työskennellyt myös seurakunnan palveluksessa, mutta mikä arvokkainta: kotiäitinä lähes kymmenen vuotta. Siitä tosin ei olla koskaan myöntämässä ansiomerkkiä.

En todellakaan ollut ainut merkin saaja, sillä paikalle oli kerääntynyt yli kahdeksankymmentä eri ammattiryhmien edustajaa ja juhlijaa, osalla kuntatyövuosia takana jo peräti kolmekymmentä tai neljäkymmentä. 

Näin komea joukko meitä olikin.

Jos terveyttä riittää, on työvuosia vielä edessä melkoinen määrä. Vaikka nyt vedän henkeä ja nautin vuorotteluvapaasta, saan olla kiitollinen, että on työpaikka, jonne palata keväällä. Lasten parissa tehtävä työ ei lopu eivätkä robotit voi korvata inhimillistä kohtaamista.

                                                                         *    *    *    *    *    *

Tänään alkoi joulukuu! Niin vanhaksi ei taida koskaan tulla, ettenkö seuraisi television joulukalenteria. Mikäpä  sen mukavampaa kuin istahtaa nojatuoliin ja katsella Jäätävän seikkailun ensimmäistä jaksoa jo heti aamutuimaan.