Koska äitini oli karjalainen, kuului joulupöytäämme aina omatekoisia karjalanpiirakoita. Anoppikin on syntyisin nykyisen itärajan takaa, joten eilen pidettiin hänen kanssaan piirakkatalkoot. Puuron keitin jo edellispäivänä ja aamusta pistettiin pulikat heilumaan. Leivinuuni lämpesi samalla ja siellä piirakat paistuivat rapsakoiksi. Piirakanteko porukalla luonnistuu nopeammin kuin yksin väsätessä ja onhan se toki rattoisampaakin. Reilut kuusikymmentä piirakkaa saatiin aikaiseksi (enemmänkin olisi tehty, vaan puuro loppui kesken), muutamia maisteltiin tuoreeltaan, loput laitettiin pakasteeseen joulua odottamaan.
Piirakoissa näkyy käsityön leima: eipä ole kahta samanlaista. Näillä ei voitettaisi piirakkakilpailuja, mutta siihen ei olla pyrkimässäkään. Tekemisen meininki ja herkullinen lopputulos ovat pääasia.
PS: Muistitko, että alkuvuodesta karjalanpiirakat pääsivät myös postimerkkeihin? Kritiikkiä ne saivat siitä, että kuvaan oli valittu teollisesti tuotetut, tasalaatuiset piirakat. No, onhan ne aika lailla erinäköisiä kuin nämä uniikit ja käsitehdyt.
Ja että ne maistuivat hyvälle! En edes oikein jaksanut odottaa jäähtymistä ja melkein poltin suuni ensimmäisen piirakan kanssa. Täytyyhän tekijöiden vähän maistella... Kiitos, Anne! <3
Kauniita ovat piirakkasi ja herkullisia! Minulla on vielä edessä piirakoiden pyöritys, ne kuluvat meilläkin myös jouluun ja muulloinkin. En ole itse karjalaista sukujuurta, mies on, mutta kyllä se pualikka pyörii ihan joutuisasti kun on tarpeeksi kauan harjoitellut:)
Pulikanpyöritys kyllä onnistuu, kun sitä tekee paljon. Niin ne ovat veljienkin vaimot oppineet. Aika usein ollaan pidetty piirakkatalkoita porukalla, kun yleensä kaikkiin sukujuhliin niitä leivotaan.
Meillä iso-mummon juuret olivat Sortavalassa ja piiranpaisto kuului jokaiseen lauantai-päivään. Tätini opetti tämän taidon noin vuosi sitten, nyt olen muutaman kerran tehnyt itsekkin. Nämä leipomasi ovat mahdottoman kauniita ja voilla ilmeisesti siveltyjä :) Muistan tämän postimerkkijupakan!
Ilman muuta voilla voidellaan (vaikka olisi vähän epäterveellistäkin)! Äitini syntyi Sortavalan maalaiskunnassa, joten meillä on siis samalla suunnalla sukujuuria. :)
Kyllä ne niin hyvältä maistuivat. Piirakat ovat vaan suuritöisiä, joten niitä ei jatkuvasti tule tehtyä. Oli siis mukavaa tehdä niitä nyt anopin kanssa.
Voi, kun tuli niin nostalgiset muistot!Joka lauantai aamu, kun tulimme ylisiltä siskoni kanssa mummulassa, siellä oli tuvassa täysi tohina.Mummi ja vaarin sisko siellä karjalanpiirakoita ja viikon leipiä ja muita paistamassa leivinuunissa. Ei ole parempaa, kun rapeaksi leivinuunissa paistettu ja voilla sivelty karjalanpiirakka! Itsekkin olen niin ylpeä näistä evakko-karjalaisista juuristani.Karjalanpiirakat valmistuvat minultakin suitsait sukkelaan! :)
Meitä karjalaisten jälkeläisiä onkin melkoinen määrä ympäri Suomea. Ja niin se on, että yksi ihanimmista makuelämyksistä on juuri vastapaistettu ja voilla voideltu karjalanpiirakka. Teetkö usein piirakoita?
Ja se on hassua, että jos jonkun ihmisen kanssa heti tavatessa synkkaa oiken hyvin, usein paljastuu, että on myös karjalaisia juuria hällä. :) Aikaisemmin tein useimminkin, nyt jäänyt hiukan tämän herkun valmistus. Täytyykin petraantua ja tehdä! :) Mummu ei kyllä tykkäisi, mutta minä oikaisen sen verran, että kaulin ruistaikinan, kuin piparitaikinan (ohuemmaksi tosin) ja painelen sitten astiamuotilla lätyt rypytystä varten useamman kerrallaan. :)Ja paistan aika tummiksi ja sitten se voi ja pellavaliinan alle hiukaksi aikaa vetäytymään.Nams! <3
Minunkin äitini on Karjalasta ja kotitekoiset piirakat ovat tuttuja. Niiden makua ei voita mikään. Teillä oli varmasti kiva leipomishetki. Se toi minullekin mukavia "piirakan pulikointeja" mieleen.
Jippii, lisää karjalaisten jälkeläisiä löytyi! Minusta on mukavaa, että piirakantekoperinne on säilynyt suomalaisessa kulttuurissa. Ja maku on kyllä niin huippua!
Kuolaa valui minultakin, kun odottelin ensimmäisen piirakan vähän jäähtyvän. Ja silti melkein paloi suu; olin malttamaton, kun piti päästä heti maistelemaan. :)
:) Isännän juuret on Pohjois-Karjalasta ja piirakat ovat kuuluneet heillä asiaan muutenkin ja varsinkin jouluna. Omat juureni ovat Hämeessä ja pitkälti aikuisuuteen asuin länsirannikolla, jossa piirakkatuntemukseni rajoittui lähinnä kaupan tuotteisiin. Koulussa kotitaloustunnilla kuitenkin teimme joskus piirakoita ja varmaan se kerta oli yllättävän kauaskantoinen, sillä kun sitten täällä aina niistä piirakoista puhutaan ja isäntäkin omatekoisia eniten arvostaa, minäkin niitä uskalsin ruveta tekemään. Vaikka ne luultavasti eivät kovin hyvää arvosanaa täkäläisiltä olisi saaneet. Aika harvoin olen tehnyt, mutta toisinaan kuitenkin. Parhaat piirakat muistan saaneeni naapurin leipomana, kun hän oli ne juuri uunista ottanut.
Oi, miten maukkaan näköisiä piirakoita,nam!
VastaaPoistaKiitos! Hyviltä ne myös maistuivat! :)
PoistaÄidillä on meilläkin tapana herätä aattoaamuna piirakan paistoon.
VastaaPoistaOmatekoiset piirakat ovat niin herkullisia.
Ihana tapa!
PoistaOmatekoiset, vastapaistetut piirakat ovat kyllä niin ihanan makuisia.
Herkkullisia, suussa sulavia. Mikä etteivät muka olisi kauniitakin. Ovat, ovat. Mieluummin kelpuuttaisin teidän piirakkanne postimerkkiin.
VastaaPoistaKäsityön leima niissä ainakin näkyy. Postimerkin piirakat ovat vähän tylsännäköisiä, mutta pääasia, että idea näkyy merkissä.
PoistaIhania piirakoita. Maku ensin, sitten perässä ulkonäkö ja itse asiassa, minusta nuo on ihan hienojakin : )
VastaaPoistaJa että ne maistuivat hyvälle! En edes oikein jaksanut odottaa jäähtymistä ja melkein poltin suuni ensimmäisen piirakan kanssa. Täytyyhän tekijöiden vähän maistella...
PoistaKiitos, Anne! <3
Kauniita ovat piirakkasi ja herkullisia!
VastaaPoistaMinulla on vielä edessä piirakoiden pyöritys, ne kuluvat meilläkin myös jouluun ja muulloinkin. En ole itse karjalaista sukujuurta, mies on, mutta kyllä se pualikka pyörii ihan joutuisasti kun on tarpeeksi kauan harjoitellut:)
Pulikanpyöritys kyllä onnistuu, kun sitä tekee paljon. Niin ne ovat veljienkin vaimot oppineet. Aika usein ollaan pidetty piirakkatalkoita porukalla, kun yleensä kaikkiin sukujuhliin niitä leivotaan.
PoistaMeillä iso-mummon juuret olivat Sortavalassa ja piiranpaisto kuului jokaiseen lauantai-päivään.
VastaaPoistaTätini opetti tämän taidon noin vuosi sitten, nyt olen muutaman kerran tehnyt itsekkin.
Nämä leipomasi ovat mahdottoman kauniita ja voilla ilmeisesti siveltyjä :)
Muistan tämän postimerkkijupakan!
Ilman muuta voilla voidellaan (vaikka olisi vähän epäterveellistäkin)! Äitini syntyi Sortavalan maalaiskunnassa, joten meillä on siis samalla suunnalla sukujuuria. :)
PoistaKauniita ovat piirakkasi ja varmasti hyvän makuisia. Ite en ole paljonkaan tehnyt, koska en osa noin kauniita tehdä :)
VastaaPoistaKyllä ne niin hyvältä maistuivat. Piirakat ovat vaan suuritöisiä, joten niitä ei jatkuvasti tule tehtyä. Oli siis mukavaa tehdä niitä nyt anopin kanssa.
PoistaIhanan näköisiä piirakoita.
VastaaPoistaKiitos! Ja hyvältä maistuivat. Jouluaattona niillä herkutellaan.
PoistaVoi, kun tuli niin nostalgiset muistot!Joka lauantai aamu, kun tulimme ylisiltä siskoni kanssa mummulassa, siellä oli tuvassa täysi tohina.Mummi ja vaarin sisko siellä karjalanpiirakoita ja viikon leipiä ja muita paistamassa leivinuunissa.
VastaaPoistaEi ole parempaa, kun rapeaksi leivinuunissa paistettu ja voilla sivelty karjalanpiirakka!
Itsekkin olen niin ylpeä näistä evakko-karjalaisista juuristani.Karjalanpiirakat valmistuvat minultakin suitsait sukkelaan! :)
Meitä karjalaisten jälkeläisiä onkin melkoinen määrä ympäri Suomea. Ja niin se on, että yksi ihanimmista makuelämyksistä on juuri vastapaistettu ja voilla voideltu karjalanpiirakka.
PoistaTeetkö usein piirakoita?
Ja se on hassua, että jos jonkun ihmisen kanssa heti tavatessa synkkaa oiken hyvin, usein paljastuu, että on myös karjalaisia juuria hällä. :)
PoistaAikaisemmin tein useimminkin, nyt jäänyt hiukan tämän herkun valmistus. Täytyykin petraantua ja tehdä! :) Mummu ei kyllä tykkäisi, mutta minä oikaisen sen verran, että kaulin ruistaikinan, kuin piparitaikinan (ohuemmaksi tosin) ja painelen sitten astiamuotilla lätyt rypytystä varten useamman kerrallaan. :)Ja paistan aika tummiksi ja sitten se voi ja pellavaliinan alle hiukaksi aikaa vetäytymään.Nams! <3
Minunkin äitini on Karjalasta ja kotitekoiset piirakat ovat tuttuja. Niiden makua ei voita mikään. Teillä oli varmasti kiva leipomishetki. Se toi minullekin mukavia "piirakan pulikointeja" mieleen.
VastaaPoistaJippii, lisää karjalaisten jälkeläisiä löytyi! Minusta on mukavaa, että piirakantekoperinne on säilynyt suomalaisessa kulttuurissa. Ja maku on kyllä niin huippua!
PoistaNyt on näyttö kuolassa... Nam, mitä piirakoita!
VastaaPoistaKuolaa valui minultakin, kun odottelin ensimmäisen piirakan vähän jäähtyvän. Ja silti melkein paloi suu; olin malttamaton, kun piti päästä heti maistelemaan. :)
Poista:) Isännän juuret on Pohjois-Karjalasta ja piirakat ovat kuuluneet heillä asiaan muutenkin ja varsinkin jouluna. Omat juureni ovat Hämeessä ja pitkälti aikuisuuteen asuin länsirannikolla, jossa piirakkatuntemukseni rajoittui lähinnä kaupan tuotteisiin. Koulussa kotitaloustunnilla kuitenkin teimme joskus piirakoita ja varmaan se kerta oli yllättävän kauaskantoinen, sillä kun sitten täällä aina niistä piirakoista puhutaan ja isäntäkin omatekoisia eniten arvostaa, minäkin niitä uskalsin ruveta tekemään. Vaikka ne luultavasti eivät kovin hyvää arvosanaa täkäläisiltä olisi saaneet. Aika harvoin olen tehnyt, mutta toisinaan kuitenkin. Parhaat piirakat muistan saaneeni naapurin leipomana, kun hän oli ne juuri uunista ottanut.
VastaaPoistaHyvä, kun kokeilit ja teit itse piirakoita. Tekemällä sitä harjaantuu. Ja eikös se maku olekin tärkein? Aiotko leipoa nyt jouluksi?
Poistaherkullisen näköisiä piirakoita!
VastaaPoistaJa maistuivat myös herkullisilta, varsinkin vasta uunista otettuina ja voilla voideltuina. :)
Poista