KASSILLINEN KIRJALLISUUTTA

Jokunen aika sitten käväisin jälleen kirjastossa ja hetken mielijohteesta päädyin lainaamaan yllätyskassin, joka sisälsi tanskalaista kirjallisuutta. Kotiin ajaessani mietin, etten ole aiemmin tanskalaisten kirjailijoiden kirjoja lukenutkaan, mutta myöhemmin muistin, että tokihan H.C. Andersenin sadut ovat tuttuja jo lapsuudesta.

No, yllätyskassi on aina yllätyskassi! Nämä sieltä löytyivät:

Vaikka katsonkin Agatha Christien Miss Marplet ja Hercule Poirotit televisiosta, en ole liiemmin rikoskirjallisuuden ystävä. Sara Blaedelin kirja Vain yksi elämä oli kuitenkin luettava kannesta kanteen, sillä halusin tietää, kuka oli kahden nuoren tytön, jordanialaisen maahanmuuttajan  sekä tanskalaisen neitokaisen murhaaja. En olisi arvannut lopputulosta.
Huh, kirjaa lukiessani ajattelin, että tällaista tragediaa voi ihan oikeasti tapahtua.

 Hanne-Vibeke Holstin kirjaa Theresen valinnat luin vajaa sata sivua ja sitten luovutin. Teksti ei kerta kaikkiaan temmannut mukaansa ja melkein vastentahtoisesti luin nuo sivut odottaen juonen kehittymistä, mutta turhaan. Laitoin kirjan kannet kiinni ja se oli sitten siinä.

Peter Hoegin kirja Rajatapaukset jäi myös selailuasteelle. Luin takakannen tekstin  ja plarasin sivuja. Teksti vaikutti hieman ahdistavalta, joten nostin hattua ja päätin olla lukematta.

Sen sijaan kassista löytynyt elokuva Minun Afrikkani miellytti minua kovasti.
Karen Blixenin muistelmiin perustuvan elokuvan olen nähnyt jo varmaan seitsemän kertaa, mutta enpä ole siihen vieläkään kyllästynyt. Upea musiikki ja hienot maisemat saavat edelleen ihon kananlihalle ja kyyneleet silmiin (ihanaa John Barryn säveltämää elokuvamusiikkia täältä).

Tarkoitus on lainata Blixenin kirja ja katsoa, kuinka uskollinen elokuva on alkuperäistekstille.

                                                            *      *      *      *

Ja nyt kun pääsin kirjallisuusteemaan, näytän muutakin viime viikkoina luettua:

Kirsti Mannisen - taiteilijanimeltään Enni Mustonen - uusin kirja Ruokarouva on haluttua luettavaa. Kirja on Syrjästäkatsojan tarinoita -kokonaisuuden kolmas kirja, joka aihepiiriltään ajoittuu Venäjän vallankumouksen ja Suomen itsenäistymisen maisemiin ja tunnelmiin.

Kirjaa sai jonottaa kirjastosta (niin mahtavaa, että meillä on oma kirjastokulttuuri!) todella kauan ja laina-aikaakin myönnettiin vain kaksi viikkoa, mutta koska teksti on niin mukaansa tempaavaa, luin kirjan viikonlopun aikana ja palautin sen maanantaina seuraavan lukijan iloksi.

Mustosen kirjoihin en taida kyllästyä koskaan! Jaksan aina vaan ihmetellä, miten jollakin voi olla taito vangita lukijansa tekstin ääreen. Sanat ja lauseet soljuvat kauniisti, kirjan henkilöt tulevat aivan kuin iholle.

 Pari viikkoa sitten sain ystävältäni lainaksi Pauliina Rauhalan kirjan Taivaslaulu, joka sai ilmestyttyään runsaasti huomiota ja on mm. tällä hetkellä Gummeruksen kaikkien aikojen myydyin romaani. Vuonna 2013 Taivaslaulu valittiin myös Vuoden kristilliseksi kirjaksi.

Teksti oli kauniisti kirjoitettu, runollinenkin ja herätti paljon kysymyksiä. Kannatti lukea!





Olikohan tässä kirjakalavkadissa yhtään Sinulle tuttua kirjaa? Olisi kiva kuulla mielipiteesi, mikäli olet lukenut esim. jonkun yllätyskassista löytyneistä kirjoista.

Syyskuu vaihtuu lokakuuksi, tänään alkaa viikonloppu. Onnellista viikonvaihdetta jokaiselle täällä vierailevalle!
.