KALLAVEDEN RANNOILLA

Viikonloppuna olimme ystävien luona Kuopiossa. Savolaisten kaupunki on ihan mahdottoman viehättävä ja Pohjanmaalta Savoon muuttaneet ystävämmekin ovat tyytyväisiä nykyiseen kotikaupunkiinsa. Vaikka alue laajenee jatkuvasti uudisrakentamisen myötä, jotenkin kaupunki on onnistunut säilyttämään maalaismaisuutensa ja vihreytensä, leppoisuutensakin.

Launtaina lähdimme Kallavedelle veneretkelle ja rantauduimme kaupungin ylläpitämään saareen eväitä syömään. Venelaituri oli kunnossa, samoin nuotiopaikat. Liiterit olivat täynnä puita ja niitä sai vapaasti käyttää. Ei ihme, että saari onkin ahkerassa käytössä kesäisin. Ihan yksin emme saarella nytkään olleet, vaikka kesän lämpö oli ohimennyttä aikaa. Syksyinen sää on hieman oikukas. Lähdimme liikkeelle hyvän sään aikana, mutta saaressa ollessamme sadepilvi nousi yllättäen mantereen suunnalta ja kasteli retkeilijät, tosin vain kevyesti. Järven ylle ilmestynyt sateenkaari tervehti meitä sadepilven purjehtiessa eteenpäin muille maille.

Sunnuntaina tutustuttiin kaupunkiin ja Puijollakin käytiin. Ensimmäistä kertaa elämässäni taisin käydä Puijolla kesällä 1966, kun pikkuveli oli reilut 1,5-vuotias ja uusi torni oli tuolloin ollut käytössä vasta kolme vuotta. Seuraavan kerran katselin maisemia Puijontornista 70-luvulla ja vuonna 2000 kävimme täällä oman perheen kesken. Vierailuvälit ovat siis turhankin pitkät.

Puijon maastossa sijaitsee myös viehättävä perinnemaiseman ympäröimä Konttilan mäkitorppa, jossa kävimme lähtökahveilla. Täällä aika tuntui pysähtyneen, joten en yhtään ihmettele, että paikka vetää lapsiperheitä ja niitä, joita vanha savolaispihapiiri viehättää. Toisaalta minulle ihan mieleen Vaahteramäen Eemelin kotitalo eläimineen. Suloinen paikka! Siellä kannattaa ehdottomasti poiketa toistekin.

Kalakukot jäivät nyt ostamatta, mutta toisen kerran sitten. Haluan nähdä Kuopion vielä joskus kesäpuvussaan eikä tuonne niin pitkä matka Jyväskylän seudulta olekaan.

Kiitokset ystävillemme miellyttävästä viikonvaihteesta!