ÄMPÄREIDEN KOLINAA JA PUNAISIA POSKIA

Jään vuorotteluvapaan toiselle jaksolle muutaman viikon kuluttua. Kesäloman loputtua minua odottikin melkoinen  yllätys, kun selvisi, että minun täytyy pitää tämän vuoden työkuukausistani kertyneet lomapäivät pois ennen vapaani alkua. No, nyt sitten olen ollut lomalla tämän viikon eikä olo ole ollenkaan ollut hullumpi. Päivät ovat täyttyneet monenlaisesta puuhasta, mutta myös rentouttavista kirjanlukuhetkistä ja lenkkeilyistä Mauri-koiran kanssa.

Eilen lähdin jälleen kälyni kanssa puolukkametsään. Voi hyvä tavaton, miten paljon metsissä on nyt marjaa! Onneksi otin kaksi ämpäriä mukaan, sillä paikoin puolukkaa oli niin runsaasti, ettei tiennyt, mihin jalkaansa astuisi. Tällä kertaa otin kamerankin matkaan, joten ihan totista marjankeruuta reissu ei ollut.
Metsässä oli jälleen niin mukavaa ja rentouttavaa olla. Hyötynäkökohtien lisäksi imin itseeni luonnonrauhaa ja nautin myös mukavasta seurasta. Aurinko paistoi vielä niin lämpimästi, että selkä oli hiesta märkänä ja posket punaisina, kun palasimme saaliimme kanssa autolle. Muutamaa hirvikärpästä  lukuunottamatta reissu oli suorastaan täydellinen!

Vanha lato paluutiemme varrella oli ihan pakko kuvata! Se muistuttaa menneestä ajasta ja lähellä olevasta kummieni kodista, jossa kauan aikaa sitten oli vielä maataloutta ja tämäkin lato täyttyi lehmille tarkoitetusta heinästä.  Hyvin on lato ryhtinsä säilyttänyt vuosikymmenien kuluessa.

Lapsuusmaisemissa käyskentelee sentään vielä joitakin lehmiä. Nämä onnelliset ammut saavat kirmata laitumilla syysauringon lämmittäessä kylkiä. Eikä ammujen maiemissakaan ole valittamista; liekö siksi lypsävät niin hyvin?

                                               Hyvää syksyistä viikonvaihdetta itsekullekin!