KUOROMATKA

Koko pitkä syksy, talvi ja kevät on aherrettu laulujen parissa, harjoiteltu ja esiinnytty kuoron kanssa ja eilen sitten teimme kauden päätösmatkan Hämeenlinnaan. Alunperin minun ei pitänyt lähteä matkalle, mutta sain kuin sainkin järjestetyksi yhden vapaapäivän töistä ja astuin muiden kuorolaisten seurassa bussiin. Harmi, että suurin piirtein puolet kuorolaisista oli estynyt lähtemään mukaan, mutta onneksi bussi täyttyi myös kuorolaulun ja kuorolaisten ystävistä. Mukava, laulullinen reissu meillä olikin ja varmasti kaikilla mukanaolleilla oli yhtä onnellinen olo onnistuneesta matkasta. Syksyllä jatketaan, jos Luoja suo!

Hämeenlinnassa en ole käynyt tätä ennen kuin yhden ainoan kerran. Kuopus kävi siellä viime vuoden lopulla sotilaspoliisikoulutuksen sekä aliupseerikurssin, joten puheissa ja ajatuksissa kaupunki on siis ollut sitäkin enemmän.

Käyntikohteisiin kuuluivat tietysti niin linna kuin Sibeliuksen syntymäkotikin, jossa kuulimme sekä talon että säveltäjän omaa elämänhistoriaa. Siellä lauloimme myös neliäänisesti Sibeliuksen ihanan virren Soi kunniaksi Luojan  sekä kuuntelimme levyltä mestarin ensisävellyksen Vesipisaroita.

           
Tietenkin kävimme myös kirkossa ja kajautimme ilmoille yhden kevätohjelmistomme lauluista. Hienosti kuoro soi upea-akustisessa tilassa. Oli ilo laulaa!