SATEEN JÄLKEEN

Koko päivän oli paahteisen helteistä ja ukkostahan se hautoi. Ehdin polttaa nahkani niin käsivarsista kuin niskasta, vaikka yritin olla varjossa. Otin kyllä töihin aurinkorasvaa, mutta eipä se paljon auta, jos putelia pitää kaapissa eikä käytä sitä. Koskaan ei voi kai olla liian varovainen tuon auringon kanssa, jos on herkkähipiäinen.

 Kolmen jälkeen alkoi ukkonen paukahdella. Ensin kuului etäistä kumua, mutta synkät pilvet lähenivät ja laajenivat ja jyminä lisääntyi. Töistä lähtiessäni ei vielä satanut, mutta voimakas tuuli antoi osviittaa siitä, että kohta sitä vettä saadaan.

Ja tulihan sitä! Kotimatkalla oli selvä saderaja tiessä ja loppukilometrien aikaan tuli vettä jo oikein ravakasti.  Ohitin nuoren mopomiehen ja harmittelin hänen puolestaan: eipä ollut varmaan mukavaa ajaa vähin varustein sellaisessa kelissä.
Eilen asfaltoitu päätie tuntui niljakkaalta pyörien alla.

Kotiin päästyäni sade vähitellen vaimeni ja päätimme syödä kevyen päivällisen kesäkeittiössä.  Katselimme siinä samalla pilvien hälvenemistä ja auringon säteissä kimaltavia vesipisaroita.
Ulkona tuoksui raikkaalta. Jotenkin tuoksu toi lapsuuden muistot mieleen ja imin raikkautta keuhkot täyteen. Ihmeellistä, miten meillä voi olla niin tarkka hajumuisti!

Illalla ennen saunomista istutin vielä yrtit maihin ja totesin, että todellisuudessa vettä ei sitten tullutkaan tarpeeksi, koska maa kuitenkin pölisi, kun sitä vähän kaivoi. Vesisade olisi siis hyvin tervetullutta, mutta hyvä näinkin.

Onnellista ja ihanaa viikonloppua Teille jokaiselle!

Onnea heille, jotka saavat päästötodistuksen, painavat valkolakin päähänsä tai valmistuvat ammattiinsa!