MÄ KULJIN METSÄTIELLÄ...

                                         

"Metsän poika tahdon olla..."
"Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan"
"Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto"
"Metsä kirkkoni olla saa"
"Suomalaiset ovat metsäkansaa"

Tuttuja sanontoja, vai mitä? Metsäaiheisia lauluja, loruja, sananlaskuja, iskelmiä riittää suomenkielessä.

Alkuviikosta näin aamutv:ssä Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilän ja valokuvamalli Saimi Hoyerin haastattelun. He hehkuttivat yhdessä aiheesta "äidit metsään" ja halusivat kannustaa perheitä menemään rohkeasti metsään, halaamaan puita, keräämään marjoja ja sieniä, kuuntelemaan luonnon ääniä, hiljentymään. Jos aihe kiinnostaa, niin lisätietoa kampanjasta saat osoitteesta:  http://www.martat.fi/info/ajankohtaista/mennaan-eika-meinata-kampanja/.

Teinpä siis näin äitienpäivän kunniaksi työtä käskettyä ja lähdin kävelylenkille luonnonhelmaan metsään. Matkan varrella riitti monenmoista näkemistä ja oikein imin itseeni kaikkea sitä kauneutta,
lämpöä, valoa ja ääniä, mitä ympärilläni koin.

Kuuntelin käen kukuntaa ja peipposen liverrystä. Kimalaiset surisivat, perhoset lentelivät, oli suorastaan kesän tuntu.

 Sammakonkutua näkyi useissa metsäpuroissa ja lammikoissa. Pienenä poikana puolisoni oli vienyt sitä äidilleen äitienpäivälahjaksi!

 

Hirven käyntikortti

                                                           LAPSEN KANSSA

                                         - Mennään metsän ovesta ja katsellaan:
                                                              on tässä neulasmatto,
                                                              hyvin soinnutettu,
                                                väriä päästämätön lehtimatto,
                                                 ne metsän lattialla tavataan.
                                          Älä saappaitasi riisu oven pieleen
                                                sellaisenaan tupaan astutaan.

                                               Käydään peremmälle
                                               männyn alle,
                                               runko keinuu, leijuu rauha mieleen.
                                               Oravan rapinoita,
                                               tikan kuminaa,
                                               muurahaisten juoksua jalan yli
                                               neulashirttä sillä täysi syli,
                                               pientä puuhaa siellä täällä
                                               kuunnellaan.

                                               Kaikki kasvaa, kuolee ajallaan
                                               ei metsän rauhaan toraäänet yllä. (M. Jyrinki)