UUDEN ELÄMÄN IHME

Eilen oli kaunis päivä. Näytti siltä, että auringon valo ja lämpö oikein houkuttelivat kasvien silmuja esiin. Joka kevät jaksan ihmetellä tätä kasvun ihmettä. Kasvun voima löytyy pakkasten hellitettyä, pienestä silmusta kasvaa vähitellen lehti, joka syksyn tullen värittyy uusin värein ja lopulta irtoaa kannastaan. Puut ja pensaat valmistautuvat jälleen uuteen kylmään ja pimeään aikaan. Luoja hellii meitä eri vuodenaikojen vaihtelulla sisältäen jokaiseen eri aikaan oman kauneutensa ja ihmettelyn aiheensa.

 Pieniä silmuja kuvatessani mieleen nousi yksi kuorossakin laulettu laulu Vehnänjyvä nukkuu, jonka viimeinen säkeistö kertoo kevätajasta:

                                                  "Kohta kevät koittaa, silmu tietää sen. 
                                                   Nyt on aika luottaa juurten, siementen. 
                                                   Hetki, kun lyö, puu kukkii, vihertää.
                                                   Aurinkomme loista, rakkaus meihin jää!" 
                                                    (J.M. Crum, suom. Anna-Maija Raittila)

Sammaleissa ja jäkälissäkin on oma kauneutensa. Miten kauniisti Taivaan Isä onkaan kaiken luonut!