perjantai 20. lokakuuta 2017

HARMAA LOKAKUU

Lokakuu. Vuoden harmainta aikaa niin luonnossa kuin omassa mielessä. Olen kaivanut kirkasvalolampun esiin saadakseni vähän valoa aamun hetkiin. Aurinko tuntuu pysyttelevän jälleen tänään pilvien takana. Aamulla oli kovasti sumua, joka kyllä haihtui puolen päivän aikoihin.

Kävelin kameran kanssa uimarantaan. Pitkään en pystynyt siellä kuvaamaan, sillä sade alkoi voimistua enkä halunnut kameran kastuvan. Rannalla oli niin hiljaista. Tähän aikaan vuodesta ei näkynyt edes vesilintuja laiturilla, tiaiset toki sirkuttivat läheisissä puissa. Rannan tuntumassa olevassa talossa oli aloitettu lämmityspuuhat, sillä paksu, harmaa savu tunki piipusta kohti taivasta. Siitä tuli kotoinen olo.




Osa veneistä on jo nostettu lepoasentoon odottamaan uuden kesän kalaretkiä, osa kenties vielä odottaa tuulastajia, jokunen on muuten vaan unohdettu rannalle lojumaan lehtien kuorruttamaksi.



Esikoinen täytti eilen 28 vuotta. Hän sattui sopivasti syntymään ensimmäisen kummipoikani 6-vuotispäivänä, joten serkukset juhlivat syntymäpäiväänsä samanaikaisesti. Kaivoin vintistä vanhan päiväkirjani ja kertasin nuoren äidin kokemuksia ja tuntoja synnytyssairaalassa. Ihan helppoja ensimmäiset päivät ja kuukaudet eivät olleet, vaikka iloitsin vauvasta. Pimeä vuodenaika tuntui silloinkin imevän voimia.

Hassua, että viime yönä näin unta edesmenneistä rakkaistani. Oli jouluaatto, olin lapsuuskodissa. Äidin kanssa ihmeteltiin poikani mustaa koiranpentua ja sitten menin keittiöön, jossa isän touhukas sisko puuhaili hiki hatussa. Aloin siivota sähköhellaa, johon hän topakasti totesi, että eiköhän nyt olisi tähdellisempääkin tekemistä kuin sähköhellan puhdistus. Vielä ihmettelin vanhan naapurini kanssa, että taitaa tästäkin joulusta tulla lumeton; liekö enää valkeita jouluja tuleekaan.

Aamulla herätessäni ihmettelin, miksi näin unta äidistä ja Aune-tädistä, sillä en ole ajatellut heitä aikoihin, en ainakaan eilen. Miksi he putkahtivat uniin ja miksi näin unta lumettomsta jouluaatosta? Jouluakaan en ole sen kummemmin miettinyt. Mitä kaikkea tuolla aivoissa tapahtuukaan! 

Koetko sinä loka-marraskuun voimia vievänä vai antavana aikana vuodesta? Tarvitsetko esim. kirkasvalolamppua vai sytytteletkö kovasti kynttilöitä hämärän hyssyihin? Ahdistutko vai nautitko?

Aamulla kuulin radiosta Pekka Simojoen kappaleen Pienten alkujen päivä. Minua se kosketti erityisesti tänään. Muistutti siitä, että jokainen päivä, se harmaakin, on lahjaa. Eilinen on mennyt, huominen odottaa tulemistaan, nyt on tämä hetki elettäväksi annettu!


52 kommenttia:

  1. Ei ole oikein minunkaan aika tämä loka-marraskuu, mutta onneksi hommia riittää, niin ei kerkiä murehtimaan.
    Hienoja kuvia olet ottanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Maatiaiskanasen Elämää! Ehkä minunkin pitäisi lopettaa murehtiminen ja elää täysillä nämä pimeät päivät. Maatilalla ei varmasti ehdi miettimään päivien lyhenemistä, sillä tekemistä riittää aamusta iltaan.
      Leppeää lauantaita Sinulle!

      Poista
  2. Eipä ole loka- ja marraskuu minunkaan kuukausiani, vaikka vietän synttäreitänikin marraskuussa. On taas pimeää, varpaita paleltaa, kukat ja kaikki kasvit lakastuu...
    Onneksi on tiedossa jotakin mukavaa, matka perheen luo lämpimään ja kohtahan on jo tunnelmallinen joulunaikakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, pääsette lämpimän auringon alle! Israeliin?

      Suloista viikonvaihdetta, Eeviregina!

      Poista
  3. Taidan olla enemmän valon ja kevään ihminen, mutta silti lokakuu ei minusta yleensä kovin harmaa ole. Täällä etelärannikolla melkeinpä joulukuu on usein se harmain ja pimein kuukausi, kun harvoin on lunta ja sitäkin useammin märkää ja kosteaa. Onneksi lähestyvän joulun merkeissä voi sytytellä valoja sisälle ja pihalle ja nauttia niistä.
    Välillä sitä näkee niin kummallisia unia ja herätessään miettii pitkään, mikä on unet alitajuntaan nostanut.
    Kuvasi ovat kauniita, harmaakin voi olla kaunista. Mukavaa viikonloppua ja paljon valoa mieleesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between! Jännää, että tähän aikaan vuodesta kuvista tulee mustavalkoisia. Valoa on niin vähän!
      Unimaailma todella yllättää. Joskus menee pitkiä aikoja, etten muista yhtään unta, joskus voi peräkkäisinä öinä herätä kesken unien ja muistaa kirkkaasti näkemänsä "filmin".
      Ihanaa viikonvaihdetta myös Sinulle!

      Poista
  4. Kauniit kuvat vaikka onkin harmaata.
    Minullakin on välillä kummallisia unia, ja saatan herätä kummastuneena.
    Täällä vielä riittää valoa vaikka päivät täälläkin lyhenevät mutta eivät samalla tavalla kuin teillä.
    Mukavaa viikonloppua sinulle Piipe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jael! Eikö ole jännä, miten mustavalkoisia kuvat ovat?

      Ihanaa, aurinkoista ja lämmintä viikonvaihdetta Sinulle!

      Poista
  5. Kauniita harmaasävyisiä kuvia!
    Lokakuu vielä menettelee, mutta marraskuu on mielestäni ikävintä aikaa.
    Kevät on minun vuodenaikani, vaikka olenkin syntynyt pikkujouluna:)
    Mukavaa alkavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirpa!
      Minäkin herään eloon keväällä, kun päivät pitenevät,linnut saapuvat ja alkavat sirkutuksen, värien kirjo lisääntyy.
      Suloista viikonvaihdetta Sinulle myös!

      Poista
  6. Varsinaisia kuvakaunottaria.<3 Erityisesti noiden harmaasävyisten rauha on uskomatonta.
    Niin mielelläni kävisin tuohon laiturille istumaan ja hiljentymään.
    Jänniä ovat nämä unessa koetut asiat.Itse olen huomannut, että mitä rajumpia ja oudoimpia, sitä tasaisempi ja rauhallisempi on mielentila seuraavina päivinä valveilla.
    Jotain mieltä painavaahan me unissa työstämme.Edesmenneitä ja rakkaita usein auttamassa.
    Minä olen tammikuun alussa syntynyt,vuoden pimeimpään aikaan.Ehkä olen jo äidinmaidosta imenyt kesän kaipuun.
    Kyllä kesän lapsi mä oon. :)
    Sirpan kanssa samaa mieltä siitä, että lokakuu vielä menee, mutta marras on kamala.
    Rujon paljas, yleensä loskainen, viimainen ja pimeä.
    Joulukuussa jo juhlantuntu hämää säästä murehtimisen.
    Mukavaa viikonloppua Piipe! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mirjam-Matilda! Olisin itsekin vipynyt pidempään laiturilla, jos vesisade ei olisi ajanut pois. Rannalla oli niin hiljaista.
      Joulun odotus katkaisee kyllä mukavasti pimeän ajan.

      Suloista, rauhallista viikonloppua Sinullekin!

      Poista
    2. Ja vielä: tammikuu on minunkin synttärikuukauteni! :)

      Poista
  7. Piipe: Esikoisillamme on sama syntymäpäivä! Omani täytti eilen 20v. ❤
    Minä en meinaa ollenkaan huomata tuota syksyn harmautta... Värejä näen joka paikassa... Lokakuu ei ole itselleni hankalaa eikä valotonta aikaa, tammikuu on pahin... Lokakuu on äidiksitulokuu, marraskuu jouluun valmistautumiskuu, joulukuu on joulukuu, mutta mitä on tammikuussa? Onneksi siihen on vielä niin pitkä aika, että vastauskin voi löytyä :D Kynttilöitä polttelen lisävaloa ja lämpöä tuomaan ja nukun vähän "talviunta" päikkäreiden muodossa. Tykkään. Mutta kesä on mun vuodenaikani ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lokakuun 19. päivä on hyvä päivä!Tulimmepa siis molemmat äideiksi silloin. Vanhasta päiväkirjasta luin, että kun esikoinen täytti 3 vuotta, oli maassa parikymmentä senttiä lunta ja pakkasta -13 astetta.
      Ihanaa, ettet huomaa syksyn harmautta ja otat kaiken ilon irti vaikkapa nukkumalla ne päikkärit. Oppisinkohan minäkin?

      Ihanaa viikonloppua, Rita!

      Poista
  8. Miten nuo harmaat kuvat ovatkaan niin täynnä rauhaa ja hiljaisuutta, upeita. Kesäihmisenä selviän syksystä vielä jotenkin, mutta tammi- ja helmikuu ovat vaikeita kuukausia. Maaliskuussa jo helpottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ansu! Kuvista tuli ihan mustavalkoisia, mikä kertoo valon vähäisestä määrästä. Kiva yllätys oli eilen, että aurinko kuitenkin jossain välissä pilkahti.
      Maaliskuu on jo niin ihana kuukausi: päivät ovat pidentyneet ja lämmintäkin saattaa olla.

      Poista
    2. Hyvää ja rauhaisaa viikonvaihdetta Sinulle!

      Poista
  9. Kauniita kuvia ja ihan samalta näyttää täälläkin rannassa. Yleensä pidän syksystäkin, mutta nyt on ollut turhan pilvistä.

    Ehdottomasti parasta on kevään alkaminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän ehdottomasti enemmän keväästä. Ihme ja kumma, että nyt ei sada.
      Lempeää lauantaita Sinulle!

      Poista
  10. Hienot lokakuun kuvat. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kuvakehrääjä! Suloista sunnuntaita Sinulle!

      Poista
  11. Harmaakin on kaunista - ainakin sinun kuvissasi! Juuri synttäreitäni viettäneenä koen kyllä lokakuun ihan omaksi kuukaudekseni ja tykkään kovasti ruskasta. Sade ja kylmyys eivät saa pisteitä minulta, mutta saavat sen sijaan kaukokaipuun voimistumaan...Iloa syksyysi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen ja lämpimät onnittelut syntymäpäivän johdosta!
      Vaan eipä ihme, jos kaukokaipuusi vahvistuu! Meillä satoi eilen lunta, mutta ei onneksi jäänyt vielä pysyväksi. Talvirenkaat on vaihdettava auton alle.
      Suloista loppusyksyä Sinullekin!

      Poista
  12. On se vaan niin merkillistä mitä aivoissa tapahtuu. Viime yönä asioin Valintatalossa ja kauppias oli laittanut ostoskärryyni kaikkea mitä en tarvitse. Siinä ostoksia pakatessa sitten nostelin syrjään kaikkea mitä EN ollut valinnut. Siihen heräsin.

    Toi eka kuva, aikaslaisen upea! Onneksi olkoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On sinullakin ollut viime yönä vilkas unielämä! :)

      Kiitos, Johanna, kannustuksesta! Hyvää sunnuntain jatkoa! <3

      Poista
  13. Roikun kesässä kiinni kuten tänään, kun on sunnuntai ja aurinko paistaa ja pensaissa ja joissakin puissa on vielä lehtiä. Se on harhaa. Huomenna on taas harmaata, märkää ja pimeää. Ei ole kiva, mutta minkäs teet. Muutit kuvissasi harmauden kauneudeksi.
    Onnea esikoiselle : ) Lähes saman ikäiset lapset meillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kauniita sanoja, Mayo! Kiitos! Ja kiitos onnitteluista: aika on mennyt niin nopsaan.

      Poista
  14. Kauniita kuvia, uusi lukija löysi blogiisi. :) Marraskuuta odotan vähän jännittyneenä, viekö voimat vai saanko muumien tyyneydellä vastaanotettua vuoden pimeimmän ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa! Sydämellisesti tervetuloa lukijaksi, Liiolii! Olet 100. virallinen lukija. :) Tulenpa blogiisi vastavierailulle.

      Poista
  15. Kauniita lokakuun kuvia!
    Rauhaa ja hiljaisuutta, ihanaa.:)
    Haikeutta kyllä herättää...

    Hyvää alkavaa viikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Liplatus! Olo on minullakin haikea kesän mentyä. Vaikka emme saaneet juurikaan nauttia lämpimistä päivistä, on kesän valoisuus, värikkyyys ja lintusten laulu kuitenkin niin suloista.
      Hyvää viikon jatkoa Sinullekin!

      Poista
  16. Vuosi vuodelta marraskuusta on tullut todellinen "pimeän peikko". Kaikki muut kuukaudet ovat tavallaan ihania. Eläkkeellä olossa parasta on se, että pääsee useammin valoon ja lämpöön kuin työaikana. Takkatuli ja kynttilänvalo ovat onneksi parhaita tunnelman tuojia talvella. Valoa viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena, sanoistasi ja vierailulle tulosta tänne blogiin!
      Valoa itsekin niin kaipaan ja yritän kahlata nämä pimeät kuukaudet sen keinotekoisen kirkasvalon kanssa. Onneksi sinä pääset pakoon loskakelejä etelän lämpöön.
      Kynttilöitä minäkin polttelen nyt ahkerasti.
      Hyvää viikon jatkoa, Leena!

      Poista
  17. Olipas kiehtovia kuvia! Ensimmäistä tuijottelin ihaillen pitkän tovin, se on kuin taidokas maalaus. Eli aivan loistava otos syksyn väreistä! Muuten kuvat olivat kuin hieneoj mustavalko-otoksia, pienin väripistein kuvankäsittelyohjelmalla piristettyjä. Vaikka siis ymmärrän kyllä, että ovat ihan "luomua". Tykkäsin kovasti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Virpi, kauniista sanoistasi. Hyvää viikon jatkoa Sinulle! <3

      Poista
  18. Lokakuun kolmannelle viikolle asti yleensä vielä veneillään ja sitten alkavat veneen tyhjennys sekä nosto- ja talvikuntoon laitto, joten aika menee kuin siivillä. Marraskuussa tilanne onkin ihan toinen, kun siirrytään talviaikaan ja päivät lyhenevät radikaalisti ja se lähes jatkuva hämärä ja pimeys, pahinta kaikista. Monesti kuitenkin se henkisesti raskain kuukausi on tammikuu! Helmikuussa on piristävät venemessut ja maaliskuu onkin jo ensimmäinen kevätkuukausi =D
    Kynttilöitä polttelen ihan joka ilta ja saunankin lämmitän monta kertaa viikossa. Nautin elävän tulen lämmöstä ja valosta kovasti :)
    Kauniit ja seesteiset kuvat ♥ Tuolla laiturin nokassa olisi ihana istuskella ja nauttia ympäröivän luonnon kauneudesta sekä rauhasta ja hiljaisuudesta.
    Onnea esikoisellesi! 3vkon kuluttua oma esikkoni täyttää 25 :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ansku! Tulin äsken töistä ja pistin välittömästi tulet leivinuuniin. Minäkin niin tykkään elävästä tulesta ja sen tuomasta äänimaailmasta.
      Onnea siis sinunkin esikollesi! Neljännesvuosisata täyttyy!

      Poista
  19. Hienot ovat harmaatkin kuvat.
    Unet ovat ihmeellisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unimaailma on joskus niin hassua ja mutkikasta, vai mitä?
      Kiitos, Sylvi ja hyvää viikon jatkoa!

      Poista
  20. Pidän ensimmäisestä kuvastasi aivan erityisesti. Siinä on jotain hyvin kiehtovaa.
    Meistä osa kokee syksyn harmauden ja lisääntyvä pimeyden ikävänä ja masentavana asiana. Aina joskus sentään aurinkokin pilkistää. Minä olen kaamoksen ystävä, lyhenevät päivät ovat mieleeni, tosin ei niinkään ainainen sadekeli.
    Unten maailma on ihmeellinen, eipä niistä unista juuri aina tolkkua saa, vaikka ne pohdituttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Aimarii, kauniista sanoistasi!
      Näin me olemme erilaisia ja hyvä niin: toinen pitää pimeyttä ahdistavana, toinen voimaannuttavana.
      Suloista viikonvaihdetta Sinulle!

      Poista
  21. Hmmm... täytyy tunnustaa: harmaa on lempivärini. Tällä hetkellä 90%vaatteista on erisävyisiä harmaita. Joskus kyllä heittäydyn hurjaksi ja laitan päälle beigeä :D Siksi minusta tämäkin harmaa vuodenaika kulottuneine heinineen on mukiinmenevä, sen aikaa päivästä kun sitä näkyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmaita vaatteita löytyy minultakin, vaikka piristän niitä usein värikkäillä asusteilla. Harmaa on ihan hyvä asun väri, vaikka en siis pidä harmauden lisääntymisestä luonnossa. Onneksi olemme jokainen erilaisia: yksi ahdistuu, toinen nauttii pimenevistä päivstä.

      Suloista viikonvaihdetta Sinulle, Häivähdys!

      Poista
  22. Kauniita kuvia, mutta ei ole tämä vuodenaika minua varten, ei! Kaipaan valoa ja voisin käpertyä talviunille aina maaliskuuhun saakka, jos se olisi mahdollista.

    Ihana kuva tuo, jossa värikkäät veneet heijastuvat vedenpintaan <3

    Hyvää marraskuuta ja voimia harmauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Sinulle! Koetetaan kahlata läpi tämä harmaus, parin kuukauden päästä alkaa helpottaa ja onneksi on joulu tässä välissä.

      Poista
  23. Upeita kuvia vaikka syksyn tietynlainen apeus niissä näkyykin. Kirkasvalolamppu olisi syytä ottaa käyttöön. Yritinkin, yhden kerran muistin, mutta aamukiireessä se jää aina virittämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pauliina!
      Olen nyt antanut itselleni valohoitoa joka aamu lehteä lukiessani ja hyvältä se on tuntunut. Olkoon vaikka blaseboa, mutta jos mieli siitä virkistyy, niin se on pääasia.
      Hyvää marraskuun jatkoa Sinulle!

      Poista
  24. Sinun kamerasi löytää kaunista kuvattavaa harmaanakin päivänä.
    Mukavaa marraskuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kauniisti sanottu. Kiitos, Unelma ja hyvää marraskuun jatkoa myös Sinulle. Pian ollaan joulussa!

      Poista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!