KAUNIS MAAMME

Varmaan aika moni on katsonut tällä viikolla Ylen ykköseltä ohjelmaa Maamme - Vårt land. Ensimmäisissä jaksoissa on lennelty Lapin maisemissa, tänään siirrytään muistaakseni Pohjanmaalle ja huomenna Keski-Suomen ylle. Sanaton, viipyilevä, kauniin musiikin siivittämä ohjelma saa tuon tuostakin kyyneleet nousemaan silmiin. Oma pieni, suloinen maamme on niin kaunis eikä siitä turhaan sanota, että se on metsien ja järvien maa.

Itsekin asun metsän laitamilla ja järven läheisyydessä. Joulun alla kävin puolison kanssa kävelemässä jäällä ja kuvailin rannan jäämuodostelmia. Tämäkin on yksi osa maatamme.

NÄINKIN VOI KÄYDÄ

Vuodenvaihteen suunnitelmat menivät uusiksi, kun influenssa iski. Ensin sairastui puoliso ja tuli palelevaisena perjantaina töistä kotiin. Minä sitkuttelin joten kuten uuden vuoden puolelle, mutta niin vain tauti otti niskasta ja heitti minut punkan pohjalle. Ei tunnu oikein vieläkään helpottavan. Tai no, kuumetta ei enää ole, mutta jäseniä repivä olotila on ärsyttävää ja kun siihen lisää korvasäryn ja luultavasti poskionteloista johtuvan ajoittaisen hammassäryn, toivoo jo totisesti, että tauti pian hellittäisi otteensa kokonaan. Kokonaistilanne Suomessa tuntuu olevan jo hälyttävällä tasolla, joten yritän toistaiseksi olla menemättä rasittamaan oman terveyskeskuksen odotustiloja ja lääkäripalveluja ja selvitä kotikonstein.
Tänään sentään olen sen varran tolpillani, että kykenen olemaan hetken aikaa tässä konella. Onneksi influenssavirukset eivät tartu tätä kautta!

Näille on viime päivinä ollut käyttöä:

Koskan olen ollut paljon peitteiden sylissä ja sänky selässä, on ollut aikaa lukea. Kirjahyllystä kaivoin syksyllä jemmaan ostamani kirjan Hakekaa kätilö 2 ja luinkin sen melkein yhteen menoon. Kirjan tapahtumat perustuvat kirjailijan autenttisiin muistiinpanoihin hänen toimiessaan kätilönä Lontoossa 50-60-luvuilla. Huh, tekstiä lukiessani ajattelin, miten helpolla me nykyihmiset kuitenkin pääsemme verrattuna vuosisadan alun ja vielä 50-luvun oloissa asuneisiin ihmisiin verrattuna. Kirjoittaja kertoo myös yhden nunna-kätilötoverinsa karmeasta kohtalosta, jota hän joutui lapsena kokemaan köyhäintalossa menetettyään vanhempansa. Käsittämätöntä, miten säälimättömän sadistisesti lapsia saatettiin kohdella.

Eilen päivääni piristi postin mukanaan tuoma uuden vuoden kortti Ritalta. Kiitos, Rita, piristävästä kortista! Valoa, voimaa ja energiaa tarvitsen tänä vuonna ja sitä samaa toivon myös Teille jokaiselle!

Tänään valoa tuleekin ihan taivaan täydeltä ja talvista maisemaa on mukavaa katsoa ikkunankin läpi. Hanki kimmeltää, luonto sädehtii. Auringonvalo on niin ihanaa, voimaa antavaa ja energistä!

 Ja vielä pieni vinkki: Yle fem-kanavalta on tullut parin viikon aikana hupaisa ohjelmasarja Mopoautolla halki Suomen, jossa kaksi norjalaista hauskaa heppua matkustavat Turusta mm. Mikkeliin ja Savonlinnaan sekä Rovaniemelle ja sieltä Norjan rajalle yrittäen samalla tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja ihmisten mielenmaisemaan. Harvoin olen nähnyt niin hauskaa matkailuohjelmaa, jossa Suomea hehkutetaan mukavalla tavalla. Miesten hyväntuulisuus ja poikamaisuus tarttuvat katsojaankin. Olen katsonut jaksot nyt sairaana ollessani ja voin sydämestäni suositella ohjelmasarjaa; käväise ainakin vilkaisemassa.

Valitettavasti en ole nyt paljon jaksanut käydä vierailemassa blogeissanne, mutta jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Sydämellisesti tervetuloa uudet lukijat, Erja Haapala ja Ronja Ryövärintytär!

KATSE TAAKSEPÄIN, KATSE ETEENPÄIN

Viimeistä viedään tämän kuluneen vuoden päivistä. Taas kerran huomaan miettiväni, mihin tämä vuosi niin nopeasti hupeni. Päiväkirjan sivuille on ehtinyt tallentua monenmoista päivää ja tänne blogiin monenlaista kuvaa.
Mistä tunnen kiitollisuutta katsoessani vuotta 2016?

* Sain mahdollisuuden olla vuorotteluvapaalla heti vuoden alusta, käväistä muutaman kuukauden töissä ja jatkaa vapaatani loppuvuoden. Uusi vuosi alkaa samoissa merkeissä. Pitkä loma on mahdollistanut hiljaisuuden kokemisen ja kiireettömyyden. Tietty aikatauluttomuus on ollut mieluista.

1.1.16: lammen jää oli oivassa kunnossa luistelua varten.

* Olen tavannut monta mielenkiintoista ihmistä bloggaamisen kautta. Olen löytänyt uusia blogeja, mutta tavannut mös silmätysten muutamia Teistä. Tammikuussa sain yllätyspuhelun eräältä blogilukijaltani ja tapasimme sitten helmikuussa. Luonnonhelmassa retkeillessäni bongasin erään kuvista tunnistamani bloggaajan, Aliisan ja  menin rohkeasti puheille. Olimme heti kuin vanhat tutut ja sen jälkeen olemme muutaman kerran tavanneet ja soitelleet.

Kesälomareissulla tapasin Eevireginan, jonka blogia olen jo pitkään seurannut. Sekin oli niin mukava ja mielenkiintoinen tapaaminen!

Postcrossing-harrastuksen myötä löysin vielä yhden bloggaaja- sielunsiskon, Ritan, jonka kanssa yhteistä on niin paljon muutakin kuin korttien lähettäminen tunntemattomille ympäri maailmaa.

* Kulunut vuosi on tuonut paljon hiljaisia kotipäiviä, mutta myös mahtavia reissuja.
Huhtikuussa matkustin läheisen ystäväni kanssa Hampuriin

ja heinäkuussa Helsinkiin.

Puolisonkin kanssa ehdittiin heinäkuussa saada vähän yhteistä lomaa ja ajeltiin länsirannikolle. Tulipahan ensimmäistä kertaa käytyä mm. majakkasaarella.
Lokakuussa vielä poikettiin Kuopiossa ystävien luona.
Suomi on niin kaunis ja monipuolinen maa!

 

Lapsuusystävän luona Oulussa käväisin maaliskuussa ja hänen kanssaan reissaattin vielä Tallinnaan loppuvuodesta. Kun on pitkä yhteinen historia, on mukavaa nauraa ja herkistelläkin yhdessä. Ja meillä tyttösillähän juttua riittää.

* Kiitollinen olen myös elämänpiiriimme ilmestyneestä veitikasta, Maurista, jota olen täällä ennenkin hehkuttanut.

* Kirjoja olen lukenut kasapäin, samoin neulonut sukkia ja vähän virkkaillutkin. Loppuvuodesta huollatin vanhan saumurini ja olen jälleen kokeillut, miten ompelu luonnistuu.

* Tänä vuonna olen paljon samoillut metsissä, valokuvannut, poiminut sieniä ja marjoja, kuunnellut hiljaisuutta, ollut siellä Luojan edessä. Ja kiitellyt monenmonta kertaa, miten luonto voi hoitaa pientä ihmistä!

* Tämän vuoden kurjiin juttuihin kuuluu se, että olen entisestään altistunut sisäilmaongelmille, hajusteille, tupakansavulle. Aivan yllättäen jouduin vaihtamaan työpaikkaakin sen takia vuorotteluvapaalta palattuani. Onneksi uusi työpiste kuitenkin löytyi ja sinne palaan jälleen toukokuussa.

* Vuoden viimeinen päivä on aurinkoinen, mutta tuulinen. Puiden oksilta ovat lumivaipat tipahtaneet  ja lumi on muutenkin käynyt vähiin.Vihreää nurmea pilkistää sieltä täältä. Ruuan jälkeen lähden - yllätys, yllätys - metsään kävelemään. Luulen pysyväni siellä parhaiten pystyssä, sillä sivutiet ovat jälleen käyneet luistinradaksi.
Joidenkin tuntien päästä siirrytään uuden vuoden puolelle. Onneksi tulevat päivät ovat vielä hämärän peitossa emmekä voi tietää, mitä ne pitävät sisällään. Suunnitelmia voi olla; aika näyttää, toteutuvatko ne.

Kiitos Sinulle, blogilukijani tästä vuodesta! Kiitos kaikista kommenteista, kannustuksesta, ideoista! Olkoon vuodenvaihteesi turvallinen, tuleva vuosi onnellinen! 💖

TAPANINPÄIVÄNÄ

Viime yön aikana on tullut melkoisesti lunta. Ihan niin paljon, että puoliso pääsi kolaamaan pihaa. Onneksi tietkin ovat nyt käveltävässä kunnossa. Alkuviikosta sivuteillä olisi varmaan parhaiten päässyt luistimilla.

Illalla kävin rauhassa läpi joulukorttimme. Laitan edelleen niitä perinteisiä, postimerkillä varustettuja kortteja, mutta jonkin verran olen siirtynyt tervehdyksissä myös digiaikaan. Joka tapauksessa kortteja on kiva lähettää ja yhtä kiva saada!

Posti kantoi meille omatekoisia kortteja,

eläinaiheisia joulutervehdyksiä,

 

tonttusten touhuja,                                                                                                                                   

 ihania enkelikortteja,

 joulun ydinsanomasta, Vapahtajan syntymästä kertovia kortteja,

 nostalgisia, vanhan lumisen joulun -aiheisia kortteja,

 joulupallo- joulukoriste- lumihiutalekortteja. Yksi tämän kuvan korteista olisi voinut olla myös itsetehtyjen sarjassa, sillä siinä on muisto keväiseltä Hampurin matkaltamme Miniatur Wunderlandista.

Jonkin verran tuli kortteja myös ulkomailta postcrossing-harrastuksen myötä. Niiden myötä oli kiva saada myös jouluaiheisia postimerkkejä maailmalta.

Lapsena pappa antoi meille lastenlapsille usein Tapaniajelua hevosellaan. Illalla ajellaan autolla mummolaani veljieni perheiden kanssa ja taidanpa jälleen vetäistä jouluisen soittorasian soimaan. Se on koristanut jouluisin mummolan seinää niin kauan kuin muistan.

Hyvää Tapaninpäivää itsekullekin!