NÄINKIN VOI KÄYDÄ

Vuodenvaihteen suunnitelmat menivät uusiksi, kun influenssa iski. Ensin sairastui puoliso ja tuli palelevaisena perjantaina töistä kotiin. Minä sitkuttelin joten kuten uuden vuoden puolelle, mutta niin vain tauti otti niskasta ja heitti minut punkan pohjalle. Ei tunnu oikein vieläkään helpottavan. Tai no, kuumetta ei enää ole, mutta jäseniä repivä olotila on ärsyttävää ja kun siihen lisää korvasäryn ja luultavasti poskionteloista johtuvan ajoittaisen hammassäryn, toivoo jo totisesti, että tauti pian hellittäisi otteensa kokonaan. Kokonaistilanne Suomessa tuntuu olevan jo hälyttävällä tasolla, joten yritän toistaiseksi olla menemättä rasittamaan oman terveyskeskuksen odotustiloja ja lääkäripalveluja ja selvitä kotikonstein.
Tänään sentään olen sen varran tolpillani, että kykenen olemaan hetken aikaa tässä konella. Onneksi influenssavirukset eivät tartu tätä kautta!

Näille on viime päivinä ollut käyttöä:

Koskan olen ollut paljon peitteiden sylissä ja sänky selässä, on ollut aikaa lukea. Kirjahyllystä kaivoin syksyllä jemmaan ostamani kirjan Hakekaa kätilö 2 ja luinkin sen melkein yhteen menoon. Kirjan tapahtumat perustuvat kirjailijan autenttisiin muistiinpanoihin hänen toimiessaan kätilönä Lontoossa 50-60-luvuilla. Huh, tekstiä lukiessani ajattelin, miten helpolla me nykyihmiset kuitenkin pääsemme verrattuna vuosisadan alun ja vielä 50-luvun oloissa asuneisiin ihmisiin verrattuna. Kirjoittaja kertoo myös yhden nunna-kätilötoverinsa karmeasta kohtalosta, jota hän joutui lapsena kokemaan köyhäintalossa menetettyään vanhempansa. Käsittämätöntä, miten säälimättömän sadistisesti lapsia saatettiin kohdella.

Eilen päivääni piristi postin mukanaan tuoma uuden vuoden kortti Ritalta. Kiitos, Rita, piristävästä kortista! Valoa, voimaa ja energiaa tarvitsen tänä vuonna ja sitä samaa toivon myös Teille jokaiselle!

Tänään valoa tuleekin ihan taivaan täydeltä ja talvista maisemaa on mukavaa katsoa ikkunankin läpi. Hanki kimmeltää, luonto sädehtii. Auringonvalo on niin ihanaa, voimaa antavaa ja energistä!

 Ja vielä pieni vinkki: Yle fem-kanavalta on tullut parin viikon aikana hupaisa ohjelmasarja Mopoautolla halki Suomen, jossa kaksi norjalaista hauskaa heppua matkustavat Turusta mm. Mikkeliin ja Savonlinnaan sekä Rovaniemelle ja sieltä Norjan rajalle yrittäen samalla tutustua suomalaiseen kulttuuriin ja ihmisten mielenmaisemaan. Harvoin olen nähnyt niin hauskaa matkailuohjelmaa, jossa Suomea hehkutetaan mukavalla tavalla. Miesten hyväntuulisuus ja poikamaisuus tarttuvat katsojaankin. Olen katsonut jaksot nyt sairaana ollessani ja voin sydämestäni suositella ohjelmasarjaa; käväise ainakin vilkaisemassa.

Valitettavasti en ole nyt paljon jaksanut käydä vierailemassa blogeissanne, mutta jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuu.

Sydämellisesti tervetuloa uudet lukijat, Erja Haapala ja Ronja Ryövärintytär!