KOT-KOT SIELLÄ JA KOT-KOT TÄÄLLÄ

Pyörähdin tässä taannoin ystävän luona kylässä. Ystäväni on kovasti innostunut kananhoidosta ja hän onkin itse hauduttanut lähes kaikki pihamaallaan tepastelevat kanat ja kukot. Lämpölampun alla hautuneista munista on kuoriutunut tipuja, joista on kasvanut komea ja kirjava kana- ja kukkokansa.

Ranskalainen Marans-rotuinen maalaiskana ja varsinkin kukko ovat upeita ilmestyksiä. Siinä kukko rouvineen kuoputteli pihalla ja vietti onnellista, vapaata elämää. Melko kesyjäkin tuntuivat olevan, kun päästivät minut kamerani kanssa lähelleen. Taustalla, omassa häkissään katseli pörröinen silkkikukko, jota ei arvaa päästää vapaalle, jos Marans-kukko päivystää pihassa.

Välillä kukon oli komennettava emäntiään. On tuossa kanalaumassa paimentamista!

"Mitä? Siis meitäkö komensit?"

Yhdessä häkissä asustaa viiriäisten joukko. Se tuntuu olevan hieman arka lintu.

"Täällä kuusenoksapesässä olen turvassa ja melkein piilossa."

Suomalaiset maatiaiskanat (Tyrnävän kantarotu) ovat myös hellyttäviä ja kauniita. Ranskalaiset "hienostokanat" olivat huomattavasti rohkeampia kuin nämä suomalaiset serkkunsa, joten niitä täytyi lähestyä varoen. Näiden maatiaiskanojen rotupuhtautta on varjeltava tarkoin, ettei kanta tyystin häviä. Siksi niiden munia ei missään tapauksessa saa hauduttaa samanaikaisesti esim. Marans-kananmunien kanssa. Vaikka ne ovat vaatimattomamman näköisiä, silti niidenkin höyhenpuku on loistelias ja väriltään vaihteleva.

"Haluaako joku leikkiä piilosta? Tulkaa etsimään!"

Ystäväni perheessä ei tarvitse kantaa kananmunia kaupasta. Kiitos, M. ja kiitos kanat, joiden luomumunia minäkin sain mukaani!

KUUMAILMAPALLOILUA

Istuinpa tässä juuri tietokoneellani tuvan pöydän ääressä, kun aloin ihmetellä aika ajoin kuuluvaa outoa pohinaa. En ihan käsittänyt, mistä moinen ääni tuli, kunnes vilkaisin ikkunasta ja näin kuumailmapallon ihan talomme yläpuolella, lähellä puiden latvoja.

Olihan se käytävä kuvaamassa. Tässä siis aivan tuoreita kuvia maanantai-iltana klo 20.

Varmaan aika upeaa katsella maisemia pallosta käsin, kun on niin kaunis iltakin.
Muutama vuosi sitten vanhin ja nuorin veljeni saivat synttärilahjaksi kuumailmapallolennon, josta jutun löydät täältä.

LUONNON PÄIVÄ

Tänään Suomi näyttää esimerkkiä liputtamalla LUONNOLLE ensimmäisenä maana maailmassa. Hyvä Suomi!!!
Totta kai vedin lipun salkoon minäkin; tänään, jos milloin on syytä liputtaa. Osaammeko edes tarpeeksi arvostaa ihanaa luontoamme ja sen puhtautta?
Minulle luontosuhde syntyi jo lapsuudessa, kun asuin metsän vieressä, joen varrella. Tunneside on vuosien myötä vahvistunut ja sen varmasti huomaa myös blogipäivityksistäni. Luontoon on päästävä usein, sillä

luonnossa oleskelu rauhoittaa mieltä ja laskee verenpainetta,

 

 antaa ravintoa ilmaiseksi. Kiitos jokamiehenoikeuksista!

 

 

Luonnossa  riittää ihmeteltävää:

 

                    Luonto tarjoaa elämyksiä ja mahdollisuuden liikkua monipuolisesti eri vuodenaikoina,

luonnossa on lupa leikkiä! Luonto inspiroi ja antaa iloa.

 

Luonto on liputuspäivänsä ansainnut!

 

 

METSÄPOLUILLA

Hei pitkästä aikaa! On mukavaa huomata, että täällä on käynyt vierailijoita, vaikka nyt onkin ollut pitkä tauko päivityksistä. Olen ollut viimeiset pari viikkoa uudessa työpaikassa ja se on luonnollisesti vienyt normaalia enemmän energiaa kaikelta muulta. Keväällä minua pyydettiin pienen kyläkoulun eskariopeksi ja koska pienen harkinnan jälkeen vastasin kutsuun myöntävästi, olenkin nyt vuoden verran "lainassa" vakituisesta työpaikastani.
Toinen syy taukoon on vanhahkon läppärini hitaus. Konetta on korjattu nyt pariin otteeseen ja muistia siivottu, mutta aika tahmeaa tämä tuntuu olevan. Nyt siis kokeilen, onnistuuko kuvien lataus siedettävällä aikataululla.

Tänään on ollut ihanan aurinkoinen, mutta erittäin tuulinen päivä. Tavoistani poiketen olen pessyt pari koneellista pyykkiä (tällaista en yleensä tee sunnuntaisin) ja tuuli on saanut kuivatella lakanat ja pyyhkeet. Hyvin on kuivunut!

Aamupäivällä lähdin naapurin ja miniäni kanssa kävelylenkille minulle uusiin maisemiin. Mukaan lähtivät myös koirakaverukset Miina ja Mauri, joiden riemulla ei ollut rajoja uusia hajuja haistellessa ja metsikön ihmeitä tutkiessa. Sports Trackerin mukaan kävelimme yli kuuden kilometrin lenkin melkein huomaamatta.

Koska minä olin ilman koiraa (vähän niin kuin koiramummona), oli aikaa kuvata syksyiseen asuun pukeutuvaa metsää. Sieniä oli siellä täällä, mustikkaakin jonkin verran ja koivut olivat jo alkaneet kellastaa vihreää kesämekkoaan.

Metsässä on mukavaa bongata yksityiskohtia. Lenkkipolun varrella oli hymyilevä (virnistävä) kivi

 

ja paljon kauniita värejä ja muotoja.

Koirakaverukset viilensivät oloaan riehakkaan juoksulenkin jälkeen. Taisi lepohetki maittaa kotona.

Kesä jatkuu vielä noin pari viikkoa. Nautitaan jokaisesta päivästä, iloitaan väreistä, marjoista, loppukesän kukkaisloistosta.
 

                          Ihanaa ja onnellista alkavaa viikkoa Teille Kylätiellä kävijöille!

JOHAN ONNISTI!

Täällä blogimaailmassa on silloin tällöin arpajaisia ja olen niihin myös aika usein osallistunut jättämällä käynnistäni blogikommentin. Minulla ei juuri koskaan ole onnea arvonnoissa, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Joitakin aikoja sitten osallistuin Tau(v)onpaikka- blogin 3-vuotissynttäriarvontaan ja kas kummaa: arvontakone poimi kommenttini, jonka johdosta sain perjantaina postin mukana kivan paketin ja lähettäjän terveiset.

Tällä ohjeella tein kesän ensimmäisen mustikkapiirakan heti perjantaina ja juuri nyt uunissa kypsyy piirakka numero 2, tosin perinteisellä pullataikinapohjalla.

 Kiitos vielä kerran, Kaisu! Olen tosi iloinen lähettämästäsi ihanasta arpajaisvoitosta!

Aamulla käytiin puolison kanssa metsäretkellä mustikoita ja kanttarelleja metsästämässä. Saaliina kanttarelleja yhden kastikkeen verran (jota syötiin lounaalla) ja mustikkaa pari- kolme litraa. Ihan hirveän paljon marjoja ei näyttäisi tulevan ainakaan tännepäin. Viime vuoden mustikat on jo syöty.

Aurinko paistaa ja melkoisen lämmintäkin on. 👍 Iloista sunnuntai-päivän jatkoa ja alkavaa viikkoa Teille täällä vieraileville!

VESILLE VENOSEN MIELI

Viikon MakroTex-haaste: LUONTO

(Tällä kertaa ei makro- vaan laajempia  LUONTOkuvia).

 Lauantaina iltasaunan jälkeen työnnettiin vene vesille ja ihailtiin kesäistä järvimaisemaa. Ympärillä hiljaisuus, hienoinen loppukesän haikeus, auringon kultaamat laineet. Ei tarvittu sanoja, annoimme luonnon lääkitä ja hoitaa mieltä ja sielua. Oli ihana ilta!

                                                                Soudan hiljalleen järven selkää
                                                                laineet veneen kylkiin liplattelee.
                                                                Tällä hetkellä mieli ei mitään pelkää
                                                                kaislat rannan tuulessa suhisee.

                                                                Kaikki pakko on ottaa irti tästä,
                                                                sitä mitä kesältä odotan.
                                                                Nauttia väreistä, lämpimästä
                                                                kovin lyhyt on suvi pohjolan.
                                                                                         Birgit Ahokas