KOT-KOT SIELLÄ JA KOT-KOT TÄÄLLÄ

Pyörähdin tässä taannoin ystävän luona kylässä. Ystäväni on kovasti innostunut kananhoidosta ja hän onkin itse hauduttanut lähes kaikki pihamaallaan tepastelevat kanat ja kukot. Lämpölampun alla hautuneista munista on kuoriutunut tipuja, joista on kasvanut komea ja kirjava kana- ja kukkokansa.

Ranskalainen Marans-rotuinen maalaiskana ja varsinkin kukko ovat upeita ilmestyksiä. Siinä kukko rouvineen kuoputteli pihalla ja vietti onnellista, vapaata elämää. Melko kesyjäkin tuntuivat olevan, kun päästivät minut kamerani kanssa lähelleen. Taustalla, omassa häkissään katseli pörröinen silkkikukko, jota ei arvaa päästää vapaalle, jos Marans-kukko päivystää pihassa.

Välillä kukon oli komennettava emäntiään. On tuossa kanalaumassa paimentamista!

"Mitä? Siis meitäkö komensit?"

Yhdessä häkissä asustaa viiriäisten joukko. Se tuntuu olevan hieman arka lintu.

"Täällä kuusenoksapesässä olen turvassa ja melkein piilossa."

Suomalaiset maatiaiskanat (Tyrnävän kantarotu) ovat myös hellyttäviä ja kauniita. Ranskalaiset "hienostokanat" olivat huomattavasti rohkeampia kuin nämä suomalaiset serkkunsa, joten niitä täytyi lähestyä varoen. Näiden maatiaiskanojen rotupuhtautta on varjeltava tarkoin, ettei kanta tyystin häviä. Siksi niiden munia ei missään tapauksessa saa hauduttaa samanaikaisesti esim. Marans-kananmunien kanssa. Vaikka ne ovat vaatimattomamman näköisiä, silti niidenkin höyhenpuku on loistelias ja väriltään vaihteleva.

"Haluaako joku leikkiä piilosta? Tulkaa etsimään!"

Ystäväni perheessä ei tarvitse kantaa kananmunia kaupasta. Kiitos, M. ja kiitos kanat, joiden luomumunia minäkin sain mukaani!