PYRÄHDYS PÄÄKAUPUNGISSA, osa 2

 Tiistaina rymisteltiin ratikalla Kasvitieteelliseen puutarhaan. Sääkin oli aamulla suloisen lämmin ja aurinkoinen.

Kahvipapuja kypsymässä.

Ja takaisin kaupungin keskikaduille:
Koska Suomen kesäsää on oikukas, päätimme poiketa pientä sadekuuroa pakoon Narikkatorin laidalla sijaitsevaan Kampin kappeliin. Siellä oli samalla hyvä hiljentyä. Hiljaista siellä olikin: liikenteen melu ja kadun häly eivät sinne yllä.

Välillä oli poikettava täyttämään massua. Menimme ystävien kanssa ruokailemaan nepalilaiseen ravintolaan. Olipa maukas ateria ja niin runsas, etten edes jaksanut syödä koko annosta.

Aterian jälkeen suuntasimme legendaariseen hotelli Torniin maisemia katsomaan. Tornilla on vaiherikas ja mielenkiintoinen historia, josta kannattaa lukea lisää täältä.

 Vaikka välillä lepuuteltiin jalkoja kolmosratikan kyydissä, paljon myös kävelimme pitkin katuja. Yksi suloisimmista kadunpätkistä on Eirassa sijaitseva Huvilakatu, jonka varrella sijaitsee eriväristen, koristeellisten jugendtalojen rivistö.

 Yksi vaihtoehto liikkumiseen olisi ollut pyöräily. No, toisaalta se ei kyllä kiehtonut, sillä olisinko edes säilynyt hengissä muun liikenteen seassa puikkelehtiessa.

Merenrantaa pitkin oli kuitenkin mukava kävellä hissuksiin. Maisemat ovat yllä huikeat! Ja varsinkin Ullanlinnanmäeltä katsottuna. Ei ihme, että vappuna täällä vietetään aikaa ja juhlistetaan kevättä isolla joukolla.

 Olympiaterminaalista hypättiin viimein ratikan kyytiin. Pilvet tuntuivat valuvan entistä lähemmäksi maan pintaa ja sateenvarjo oli jo valmiusasemissa.

 Matkalla pysäkille Kaivopuiston laitamilla meitä tervehti Essi Renvallin Rauhanpatsas, jonka "Suomen kansa on lahjoittanut Suomen ja Neuvostoliiton ystäyyden merkiksi 1968". Siinä se muistuttaa YYA-ajasta ja "isoveljen" varjossa elämisestä. Helsingistä löytyykin patsaita laidasta laitaan.

Ja vielä yhden Helsinki-postauksen tänne laitan. Tervetuloa katsomaan!

Leppoisaa lauantaita!

PYRÄHDYS PÄÄKAUPUNGISSA, osa 1

En ole  oikeastaan koskaan tutustunut kunnolla Helsinkiin. Käyntini pääkaupungissa ovat olleet lyhyitä vierailuja, päivän tai parin päivän matkoja. Alkuviikosta olin kolmen päivän kaupunkilomalla ystäväni kanssa ja ehdin jo melko hyvin kartoittaa Helsingin nähtävyyksiä. Pääkaupunkimme ei todellakaan häpeä Euroopan muiden kaupunkien joukossa: nähtävää ja koettavaa riittää, historia ja nykyaika, suomalaisuus ja kansainvälisyys lyövät kättä toisilleen. Tervetuloa kuvamatkalle mukaan!

Juna on kätevä ja edullinen tapa matkustaa: sen kun istuu kyytiin ja antaa maisemien vilahtaa ohi. Melkein yhden villasukan ehdin neuloa valmiiksi välillä Jyväskylä-Helsinki.

 Kivimiehet olivat meitä vastaanottamassa.

Majapaikkamme sijaitsi Arabianrannassa vajaan puolen tunnin päässä keskustasta. Ratikalla rymisteltiin tullen mennen.

 Hakaniemen vuonna 1912 perustettu kauppahalli on viehättävä paikka pikkuputiikkeineen. Tarja Halosella on kuulemma oma kantapöytänsä eräässä kauppahallin kuppiloista. Emme valitettavasti olleet paikalla yhtä aikaa.

 

Koska sää oli koko päivän lähes poutainen, päätimme suunnistaa Suomenlinnaan. Matkalla saimme lentäviä seuralaisiakin, jotka kulkivat osan matkaa lautan kyydissä. 

Ensimmäisen kerran kävin Suomenlinnassa pikkutyttönä ja toisen kerran 22 vuotta sitten, kun nuorimmaistamme vielä työnnettiin rattaissa. Tällä kolmannella kerralla taisin tutustua saareen paremmin kuin edelliskerroilla.                                                                                                      

 Ensimmäiseksi piti tarkistaa, millainen kirkko tällä suurella linnoitussaarella on. Venäjän vallan aikana kirkko oli ortodoksinen ja tyystin toisennäköinen sipulikattoineen. Se muutettiin luterilaiseksi kirkkorakennukseksi 1920-luvulla ja ulkonäkökin pelkistyi.

Suomen painavin kirkonkello: 6683 kg.

 

Mantereelle palattuamme kävimme tervehtimässä Kauppatorin laidalla kainostelevaa Havis Amandaa. Siinä "Helsingin neiti" tai "Haaviston Manta" on seisoskellut jo 108 vuotta ja nähnyt sukupolvien vaihtuvan.  Mitä vielä ehtiikään nähdä?                                                                                                                               

 

Espallakin tietysti käveltiin. 

 Japanilainen taiteilija Yayoi Kusama on peittänyt kolmisenkymmentä Esplanadin puuta pilkullisella kankaalla. Installaatio muuttaa puiston kuin ihmemaaksi. Kusama tunnetaan juuri teoksistaan, jossa hän toistaa pilkkuja äärettömyyksiin asti. Kusamalle kaikki ihmiset, tähdet ja maapallo ovat kuin pilkkuja. Mikään niistä ei voi olla olemassa yksinään, mutta yhdessä ne muodostavat kokonaisen universumin (Teoksen esittelyteksti Espalla).

 Jatkuu...

METSÄMANSIKOIDEN AIKAAN

Pihapiirissämme kasvaa nyt ennätysmäärä metsämansikoita. Olemme herkutelleet niillä jo monena päivänä ja tänään, 28. hääpäivän kunniaksi kävin keräämässä niitä oikein astiaan. Mikä ilo onkaan poimia tuoreita marjoja muutaman askeleen päässä kotiovelta. Todellista lähiruokaa siis.

 

Koska pian pääsee keräämään myös mustikoita, ajattelin tehdä mansikoiden kyytipojaksi mustikkarahkaa viime vuoden sadosta. Mitä herkkua!

Ja todellakin: tänään tulee tasan 28 vuotta siitä, kun avioiduimme. Olimme nuoria, rakastuneita ja onnellisia niin kuin olla pitääkin, kun yhteinen elämänmatka on alussa. Silloinkin oli sunnuntai, aurinko paistoi ja tuntui uskomattomalta seistä rinnakkain alttarilla pienen hääjoukon todistaessa onneamme.
Olimme kaksi vuotta aiemmin alkaneet kunnostaa vanhaa hirsirakennusta kodiksemme ja siellä vietettiin myös häätilaisuus vihkimisen jälkeen. Ystävämme oli laittanut pitopöydän notkuvaksi, anoppi tehnyt hääkakun. Isäni puhui meille liikuttavan puheen ja illansuussa vielä tanssittiin isän viulun tahtiin Akselin ja Elinan häävalssi.
28 vuoteen on mahtunut monenlaista päivää. Iso osa häävieraistamme on poistunut ajasta; isänkään viulu ei ole soinut enää yli kahteenkymmeneen vuoteen. Toisaalta suku on kasvanut ja elämä mennyt sen myötä eteenpäin. Mekin olemme saaneet kaksi poikaa, jo nyt aikuisiksi varttuneita ja omaa, itsenäistä elämäänsä elävää nuorukaista.

Tuntuupa siis mukavalta, kun voi kaksistaan herkutella hääpäivän kunniaksi metsämansikoilla. Yhteinen polku on ollut hyvä kulkea.