PYRÄHDYS PÄÄKAUPUNGISSA, osa 2

 Tiistaina rymisteltiin ratikalla Kasvitieteelliseen puutarhaan. Sääkin oli aamulla suloisen lämmin ja aurinkoinen.

Kahvipapuja kypsymässä.

Ja takaisin kaupungin keskikaduille:
Koska Suomen kesäsää on oikukas, päätimme poiketa pientä sadekuuroa pakoon Narikkatorin laidalla sijaitsevaan Kampin kappeliin. Siellä oli samalla hyvä hiljentyä. Hiljaista siellä olikin: liikenteen melu ja kadun häly eivät sinne yllä.

Välillä oli poikettava täyttämään massua. Menimme ystävien kanssa ruokailemaan nepalilaiseen ravintolaan. Olipa maukas ateria ja niin runsas, etten edes jaksanut syödä koko annosta.

Aterian jälkeen suuntasimme legendaariseen hotelli Torniin maisemia katsomaan. Tornilla on vaiherikas ja mielenkiintoinen historia, josta kannattaa lukea lisää täältä.

 Vaikka välillä lepuuteltiin jalkoja kolmosratikan kyydissä, paljon myös kävelimme pitkin katuja. Yksi suloisimmista kadunpätkistä on Eirassa sijaitseva Huvilakatu, jonka varrella sijaitsee eriväristen, koristeellisten jugendtalojen rivistö.

 Yksi vaihtoehto liikkumiseen olisi ollut pyöräily. No, toisaalta se ei kyllä kiehtonut, sillä olisinko edes säilynyt hengissä muun liikenteen seassa puikkelehtiessa.

Merenrantaa pitkin oli kuitenkin mukava kävellä hissuksiin. Maisemat ovat yllä huikeat! Ja varsinkin Ullanlinnanmäeltä katsottuna. Ei ihme, että vappuna täällä vietetään aikaa ja juhlistetaan kevättä isolla joukolla.

 Olympiaterminaalista hypättiin viimein ratikan kyytiin. Pilvet tuntuivat valuvan entistä lähemmäksi maan pintaa ja sateenvarjo oli jo valmiusasemissa.

 Matkalla pysäkille Kaivopuiston laitamilla meitä tervehti Essi Renvallin Rauhanpatsas, jonka "Suomen kansa on lahjoittanut Suomen ja Neuvostoliiton ystäyyden merkiksi 1968". Siinä se muistuttaa YYA-ajasta ja "isoveljen" varjossa elämisestä. Helsingistä löytyykin patsaita laidasta laitaan.

Ja vielä yhden Helsinki-postauksen tänne laitan. Tervetuloa katsomaan!

Leppoisaa lauantaita!