TARTTOON TUTUSTUMASSA,1

Noin vuosi sitten 40-henkinen kuoromme juhli sataa vuottaan. Juhlinta jatkui kuluneena viikonloppuna, kun suuntasimme Tarttoon, Viron toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Ihan kaikki kuorolaiset eivät ikänsä tai työesteiden vuoksi päässeet lähtemään matkaan, mutta silti liki kolmekymmentä laulajaa sekä puolisoista koostuva "kannustusjoukko" suuntasi perjantaiaamuna bussilla Helsinkiin, sieltä lautalla Tallinnaan ja reilun parin tunnin ajomatkan päähän Tarttoon. Ilta oli jo pitkällä, kun saimme hotellin avaimet ja lähdimme illalliselle Püssirohukelderiin, joka on aiemmin toiminut ruutivarastona.

Alkuruuaksi oli tarjolla mm. leipäkuoresta nautittua Seljanka-keittoa, joka on kuulemma aikoinaan ollut Mannerheimin lempiruokaa.

 Lauantaina saimme oppaaksi suomalaisen, jo 19 vuotta Tartossa asuneen ja nykyisin yliopiston suomenkielen professorina toimivan herrasmiehen, jolla oli loistava taito kertoa kaupungin historiasta sekä nykytilasta. Mielenkiinto ei päässyt herpaantumaan, vaikka kierros kesti melkein kolme tuntia.

Kuulimme Jaani kirikin eli Johanneksen kirkon merkittävistä terrakottapatsaista,

ja käväisimme Tarton yliopiston päärakennuksen pihapiirissä. Nykyään yliopiston rakennukset on ripoteltu pitkin kaupunkia eikä tässä komeassa talossa juuri enää pidetä luentoja vaan siellä on pääasiassa toimistohuoneita. Tartossa on merkittävä määrä suomalaisia opiskelijoita ja onpa yliopistossa väitelty tohtoriksikin suomenkielellä.

 Raatihuone päivällä

ja yövalaistuksessa.
Raatihuoneen keskusaukion edessä oleva Suutelevien opiskelijoiden suihkulähde kertoo jotain Tarton merkityksestä Euroopan merkittävänä opiskelijakaupunkina.

Jotain on jäljellä myös Neuvostoliiton vallan ajasta. Sirppi ja vasara keskuaukiolla sijaitsevan talon seinässä herätti myötätuntoa Viron kansaa kohtaan. Miten pahalta ja väärältä on tuntunutkaan alistua miehittäjän tahtoon ja yrittää tukahduttaa oma kulttuuri ja kieli. Onneksi Viro on nyt itsenäinen ja vapaa maa!

Hauskannäköinen vino talo raatihuoneen lähellä. Ei sentään ihan niin vinossa kuin Pisan torni.

 Oppaamme johdolla käytiin myös Toomemägi-puistossa ja sen alapuolella olevassa Pigorovin puistossa, jossa sijaitsee osa yliopiston rakennuksista. Kävelimme kaunista enkeltensiltaa pitkin...

... ja kuljimme vanhan Tuomiokirkon raunioiden läpi. Tuomiokirkon säilyneessä osassa on nykyään Tarton yliopiston museo. Bussikierros ja loistava opastus päättyi takaisin Tarton keskustaan, mutta taidanpa jatkaa sitä kuvakierrosta seuraavassa päivityksessä. Ja hupsista: sitten ollaankin jo lokakuussa!

HEIJASTUKSIA

Sunnuntai oli kuulas ja kaunis. Ajattelin iltapäivän lenkillä poiketa uimarannalle kameran kanssa ja viivähdinkin rannassa hyvän tovin. Tämä kesä oli ensimmäinen yli kahteenkymmeneen vuoteen, etten käynyt uimassa täällä ja koko kesänäkin uskaltauduin vain kerran kastautumaan järviveteen ystäväni saunamökillä. Minusta ei taida koskaan tulla avantouimaria, jos kartan viileitä kesävesiäkin.

Mutta miten ihanaa on olla veden äärellä! Syksyinen ranta oli hiljainen, veden pinta lähes tyyni. Vesilintujakaan ei enää ollut räpiköimässä, joten kuljin rantaviivaa ja laituria pitkin aivan yksikseni. Syysasuun pukeutunut luonto heijastui vedenpinnasta kuin peilistä. Kaunista, niin kaunista ja hoitavaa.

Lapsuuden kotini pihaan näkyi lempeä järvimaisema. Siitäkö lie johtuu, että mieli tyyntyy ja poukkoilevat ajatukset rauhoittuvat aina veden äärellä ollessani. Muistikuvajälki vaikuttaa vahvasti.

VÄRILEIKKIÄ

Syyskuinen sunnuntai on kääntymässä iltaan. Iltapäivä oli kauniin aurinkoinen ja sai luonnonvärit hehkumaan. Ei tähän siis kummemmin sanoja tarvita, kuvat puhukoon puolestaan.
Onnellista alkavaa viikkoa Teille jokaiselle!

BETONIHOMMISSA

 Tiistai-iltana olin pienen joukon mukana kokeilemassa elämäni ensimmäistä kertaa betoniaskartelua. Mukaan olin varannut vanhoja pyyhkeitä sekä käyttämättömiä pitsiliinoja. Auton peräkontissa kulki mukana myös puupölkky ja muovisia kukkaruukkuja.
Betonilla läträäminen oli yllättävän kivaa ja mukavassa seurassa kaksinkertaisesti hauskempaa. Jonkinlainen kipinä kyllä syttyi ja voihan olla, että kokeilen tätä vielä kotonakin. Betonijauhehan ei maksa kovin paljon ja työvälineitä sekä tarvittavaa materiaalia löytyy omista komeroista tai ainakin kirppareilta.

 

 

Työt jätettiin kuivumaan varastoon, joten nyt sitten jännityksellä odotan, millaisia töitä sain aikaan.

 

 

 

Jotain tällaista pitäisi olla valmiina käyttöön muutaman viikon kuluttua:

 

 

TAVATTIIN TUTTUJA

Eilinen päivä meni mukavasti kylätapahtumassa lettuja paistellen. Ja mikäpä siellä oli ollessa, kun lämmintä riitti ja aurinko paistoi, ihmiset olivat iloisia ja puheliaita, tuttuja tavattiin, kuulumisia vaihdeltiin. Koulun pihassa oli koirakoulutusnäytös, kirpparimyyntiä, perunankuorimiskisaa, siellä myytiin taidetta, esiteltiin Eloisa ikä -hanketta, myytiin arpoja ja tietysti lettuja.

Kahvi ja mehu, karkit ja popcornit tekivät kauppansa. Makkara myytiin loppuun.

Lettuja sai jonottaa, vaikka niitä kahdella pannulla paistettiin. Taikinaakin oli tosin varattu 30 litraa, joten kukaan ei jäänyt ilman.

Kierrätyslampaat Jeremias, Uuno ja Martta eivät antaneet väenpaljouden häiritä syömistään.

Luonnosta löytyy matriaalia vaikka korvakoruihin.

4H toimii vireästi kylällä.

Kirjat ja lelut vaihtoivat omistajaa pienellä rahalla.

Kylällä asuva mobilisti ja vanhojen koneiden retusoija ajoi paikalle puupyöräautolla. Tämä oli varsinkin pienten poikien mieleen.

Ja miehet pääsivät perunateatteriin! Perinteinen perunankuorimakisa herättää aina hilpeyttä ja kannustusjoukot kirittävät kilpailijoita.

Tämä kylä ei ole kuihtumassa!

VITAMIINIT TALTEEN!

 Mikä valtava "vitamiinikauppa" meiltä luonnosta löytyykään! Täälläpäin metsät ovat punaisenaan puolukkaa ja mustikkaakin voi edelleen kerätä. Ainoa haitta metsässä liikkumisessa ovat ällöttävät hirvikärpäset.

 Viitisen vuotta pihassa kasvanut luumupuu tuottaa nyt ensimmäistä kertaa hedelmää. Ei siellä kovin monta luumua ole, mutta maistelemaan sentään päästään. Marja-aroniaa en yleensä paljon kerää varastoon, vaan napsimme niitä suoraan pensaasta suuhun. Muutama vuosi sitten tein omena-aronia -sosetta ja joskus olen keitellyt aroniasta mehua mustaviinmarjojen kanssa.

 Oman puutarhan tyrni on nyt poimintavalmiina ja siitä saadaan poikkeuksellisen hyvä sato. Puoliso kehitteli eilen omatekoisen tyrnipoimurin ja nyt näitä hapokkaita marjoja voi napsia pensaista vahingoittamatta sormiaan terävissä piikeissä.  Aiomme hauduttaa tyrninlehdistä myös teetä.
Eilen aamuna kurkkuni oli kipeä ja nenäkin alkoi vuotaa, mutta liekö sain taudin torpattua syömällä useamman tyrnin; yhdessä marjassakin on kuulemma valtavat määrät c-vitamiinia.

Viikonloppu on jälleen edessä. Huomenna menen kylätapahtumaan letunpaistoon ja toivottavasti ehdin jossain välissä napsia muutaman kuvankin. Ihanaa auringonpaistetta on ainakin luvassa; kesä tuntuu jatkuvan nyt täältä syksyn puolelta.

SYYSTERVEISET

No onpa tullut pitkä tauko blogin päivityksessä! Huomaan, että kynnys alkaa nousta, mitä pidempi väli tulee.
Mitäpä olenkaan puuhannut?

 Työt ovat käynnistyneet tormakkaasti ja kummasti sitä vaan pääsee vauhtiin pitkänkin loman jälkeen. Viime viikon olin Aslak-kuntouksen viimeisellä jaksolla Härmässä. Vähän jännitti, miten olen päässyt tavoitteisiini ja ilokseni sain todeta kunnon kasvaneen ja liikkuvuuteni lisäntyneen. Testien mukaan kuntopisteet nousivat merkittävästi.

Harmittaa niiden puolesta, jotka eivät säästösyistä enää pääse Aslakiin! Totesimme olevamme melkoisen etuoikeutettuja, kun saimme vuoden ajan neljänä viikkona kokoontua kuntoilemaan, rentoutumaan ja irroittautumaan työstä. Samalla tuli mukavia tuttavuuksia ympäri maata. Yhdessä naurettiin mahat kipeinä...

... mutta myös kyynelehdittiin! Toiseksi viimeisenä päivänä saimme kirjoittaa toisistamme kauniita ajatuksia kotiin viemisiksi ja itkuhan siinä tuli, kun piti lukea ääneen kurssitovereiden positiiviset sanat. Kunpa arjessakin osaisi sanoa silloin tällöin jotain kaunista ja hyvää puolisolle, lapsille, työkavereille.

Perjantaina ajelin auringonpaisteessa takaisin kotiin. Vaikka hieno viikko oli takana, oli kuitenkin ihanaa palata kotiin, purkaa laukut ja pistää pyykkikone pyörimään. Posti oli kiikuttanut tällä välin melkoisen määrän postcrossing-kortteja. Niitäpä sitten illan mittaan rekisteröin ja ihailin upeita postimerkkejä. Mukavin yllätys oli ihkaensimmäinen kortti Israelista, mutta totta kai iloa toivat myös kortit Suomesta (3 kpl), USAsta (2 kpl), Venäjältä (2 kpl), Espanjasta, Saksasta, Itävallasta, Japanista ja Kiinasta.

Kuntoilu jatkukoon! Tänä iltana aion ilmoittautua kansalaisopiston jumppaan ja pilateskin alkaa pian.
Iloista ja aurinkoista syyskuun jatkoa jokaiselle! Nautitaan kauniista päivistä! Ja erityiset terveiset kaikille Härmässä mukana olleille kuntoutuja-sisarilleni, mikäli täällä Kylätiellä vierailette! <3

PS: Welcome, Natalia Tna!