TARTTOON TUTUSTUMASSA,1

Noin vuosi sitten 40-henkinen kuoromme juhli sataa vuottaan. Juhlinta jatkui kuluneena viikonloppuna, kun suuntasimme Tarttoon, Viron toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Ihan kaikki kuorolaiset eivät ikänsä tai työesteiden vuoksi päässeet lähtemään matkaan, mutta silti liki kolmekymmentä laulajaa sekä puolisoista koostuva "kannustusjoukko" suuntasi perjantaiaamuna bussilla Helsinkiin, sieltä lautalla Tallinnaan ja reilun parin tunnin ajomatkan päähän Tarttoon. Ilta oli jo pitkällä, kun saimme hotellin avaimet ja lähdimme illalliselle Püssirohukelderiin, joka on aiemmin toiminut ruutivarastona.

Alkuruuaksi oli tarjolla mm. leipäkuoresta nautittua Seljanka-keittoa, joka on kuulemma aikoinaan ollut Mannerheimin lempiruokaa.

 Lauantaina saimme oppaaksi suomalaisen, jo 19 vuotta Tartossa asuneen ja nykyisin yliopiston suomenkielen professorina toimivan herrasmiehen, jolla oli loistava taito kertoa kaupungin historiasta sekä nykytilasta. Mielenkiinto ei päässyt herpaantumaan, vaikka kierros kesti melkein kolme tuntia.

Kuulimme Jaani kirikin eli Johanneksen kirkon merkittävistä terrakottapatsaista,

ja käväisimme Tarton yliopiston päärakennuksen pihapiirissä. Nykyään yliopiston rakennukset on ripoteltu pitkin kaupunkia eikä tässä komeassa talossa juuri enää pidetä luentoja vaan siellä on pääasiassa toimistohuoneita. Tartossa on merkittävä määrä suomalaisia opiskelijoita ja onpa yliopistossa väitelty tohtoriksikin suomenkielellä.

 Raatihuone päivällä

ja yövalaistuksessa.
Raatihuoneen keskusaukion edessä oleva Suutelevien opiskelijoiden suihkulähde kertoo jotain Tarton merkityksestä Euroopan merkittävänä opiskelijakaupunkina.

Jotain on jäljellä myös Neuvostoliiton vallan ajasta. Sirppi ja vasara keskuaukiolla sijaitsevan talon seinässä herätti myötätuntoa Viron kansaa kohtaan. Miten pahalta ja väärältä on tuntunutkaan alistua miehittäjän tahtoon ja yrittää tukahduttaa oma kulttuuri ja kieli. Onneksi Viro on nyt itsenäinen ja vapaa maa!

Hauskannäköinen vino talo raatihuoneen lähellä. Ei sentään ihan niin vinossa kuin Pisan torni.

 Oppaamme johdolla käytiin myös Toomemägi-puistossa ja sen alapuolella olevassa Pigorovin puistossa, jossa sijaitsee osa yliopiston rakennuksista. Kävelimme kaunista enkeltensiltaa pitkin...

... ja kuljimme vanhan Tuomiokirkon raunioiden läpi. Tuomiokirkon säilyneessä osassa on nykyään Tarton yliopiston museo. Bussikierros ja loistava opastus päättyi takaisin Tarton keskustaan, mutta taidanpa jatkaa sitä kuvakierrosta seuraavassa päivityksessä. Ja hupsista: sitten ollaankin jo lokakuussa!