perjantai 12. huhtikuuta 2013

MAINOSTUSTA, osa 2

Viime vuonna serkkunikin täytti pyöreitä vuosia ja tein hänelle lahjaksi valokuvakirjan yhteisistä kasvun vuosista. Kirjaan liitin myös taustatietoa 60-, 70- ja 80-luvuista ja kaivoin vintistä tallessa olleita aikakauslehtiä, joista skannasin  mainoksia. Koska eilen postasin 60-luvun mainoksia, haluan jakaa vielä nämäkin myöhäisempien vuosikymmenten mainokset iloksenne.

 Iloisenväriset yleiskoneet tekivät ruuanlaitosta helpompaa ja sopivat muutenkin väritykseltään riemunkirjavaan 70-luvun yleisilmeeseen.
 70-luvulla  tupakointi oli yleistä eikä ihme, sillä tupakkamainostus oli raflaavaa. Onneksi tällainen on nykyään lailla kielletty!
 Vuodevaatetekstiilitkin olivat iloisen värisiä. Kotonani oltiin kuitenkin konservatiivisia ja nukuttiin pitsisomisteisten, valkoisten irtolakanoiden välissä. Anoppi oli aikoinaan edistyksellinen ja osti violetin ja ruskeankirjavat pussilakanat. Niistä lakanoista olen kutonut poppanaliinan tupamme pöydälle kymmenkunta vuotta sitten, joten pussilakanat jatkavat elämäänsä uudessa muodossa.
Roll on- deodorantit eivät olleet vielä käytössä, mutta suihketta pistettiin kainaloon. Muistan itsekin käyttäneeni Exos-dödöä murkkuikäisenä. Sitä ostettiin yläasteen vieressä olevasta pienestä kemikalikaupasta. Koulu seisoo edelleen paikoillaan, mutta kauppa on purettu ja sen tilalla on parkkipaikka.

                     Costa Rica -kahvia saa vieläkin kaupoista, mutta pakkauskuosi on vaihtunut.


    Ihanat, keltaiset lastulevykaapistot olivat muotia 40 vuotta sitten. Naapurissa olikin tämänvärinen kirjahylly. Meillä kotona ei moista nähty, sillä isäni oli erityisen kätevä käsistään ja teki itse kirjahyllyn mahonkiviilusta juuri ennen 50-vuotispäiväänsä (1975). Siellä se kirjahylly on edelleen paikoillaan ja täynnä kirjoja; isä kun oli myös kova lukumies.


torstai 11. huhtikuuta 2013

MAINOSTUSTA








Löysin edesmenneen tätini kätköistä muotilehden Sorjat pukimet, joka on ilmestynyt tammikuussa -62 eli juuri silloin, kun itse putkahdin maailmaan. Lehteä on hauska selailla ja ihmetellä, millainen muoti oli ajankohtainen reilu 50 vuotta sitten. Yhtä viehkeää on katsoa vanhoja mainoksia, sillä nekin kertovat tiettyä ajankuvaa. Haluanpa jakaa niitä teillekin ihailtavaksi:

                             Ilman muuta Singer -viistoneulakone ja ompelu sujuu kuin tanssi!
Rosenlew -jääkaapissa ruoka säilyy pidempään syömäkelpoisena! "Automaattinen sulatus, säädettävät hyllyt, sisävalaistus, hyvä tilankäyttö sekä ajanmukainen muotoilu. T-130 kompressorikaappi, 130 litraa, 59.000:-" (Lapsuuskodissani käytettiin tuolloin ruokahuonetta, aittaa ja kylmäsäilytykseen kellaria).


 Coral, hellävarainen pyykinpesujauhe sai vaatteet tuoksuvan puhtaiksi! Coralilla pesty pyykki sopi myös vauvan herkälle hipiälle, sillä mainos kehuu, että "Coralilla voitte pestä turvallisesti hienoimmat villapuseronne, ohuimman silkin, nailonpaidat, non-iron-asut ja suloiset vauvanpukimet, joiden täytyy aina olla niin pehmeät, niin puhtaat..."! Millähän minun vauvapyykkini pestiin vuonna -62?


 Muodot näkyviin saumattomilla Fortuna -impress rintaliiveillä: "Amerikkalaistyyppinen rintaliivi. Neljästä kappaleesta muodostuvat vaahtokumikupit ryhdistetty kierretikkauksin joustavalla fagottisaumalla. Kevyestä ja kuosiltaan kauniista teryleeni- rintaliivipitsikankaasta 985:-"


 " Silmät hymyilevät aurinkoisina, suppusuu jokeltelee iloisesti - sellainen on Teidänkin Pikkuisenne tuoksuvan puhtaana ja hyvinhoidettuna. LINNA -lastentuotteet tekevät niin äidin kuin lapsenkin maailman aurinkoiseksi. Uusissa kätevissä muovipulloissa ihonpuhdistusemulssi ja lastenshampoo."

Onneksi siis on edes joitain vanhoja lehtiä  tallessa, sillä niitä katsellessa voi hieman raottaa menneisyyden verhoja ja tulla hyvälle tuulelle!

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

NAPPIRASIAT

Jokin aika sitten kirjoitin äitini säästäväisyydestä: vanhat vaatteet hän leikkasi kuteiksi ja teki niistä sitten mattoja (elämänsä aikana varmaan useamman kilometrin verran). Vaatteista leikattiin myös kaikki napit talteen uusiokäyttöä varten. Loppuviikosta kävin etsimässä vintiltä äidin vanhat nappirasiat esiin, sillä tarkoitus on askarella eskareiden kanssa lähiaikoina pieniä rintakoruja. Isokokoiset napit pääsevät pian uuteen elämään!
Lapsena leikin usein  napeilla. Niitä oli kiva plarata, valutella sormien läpi, lajitella koon, värin ja muodon mukaan jne. Onneksi äiti säästi nämäkin aarteet.

Pari viikkoa sitten kävin messuilla ja löysin itselleni uudet korvakorut, napeista tehdyt. En yleensä käytä roikkuvia korvakoruja, mutta ihastuin näihin siitäkin syystä, että käytän töissä itse tekemääni liiviä, johon olen ommellut juuri samanlaisista, äidin säästämistä napeista koristeet. Kaipa nämä oli juuri siksi melkeinpä pakko ostaa!
               Ja lapset ovat tarkkakatseisia: he kyllä huomasivat heti nappien yhtäläisyyden!

lauantai 6. huhtikuuta 2013

UUSIUTUVAA ENERGIAA

Kaunis lauantai: kevätaurinko paistaa ja linnut laulelevat. Puoliso lähti jo heti aamusta ajamaan kaatamiaan puita sahaus- ja klapintekopaikalle ja minä tietysti harpoin kameran kanssa paikalle. Lounaan jälkeen kuopuskin liittyi sahaushommiin ja risujen kasaamiseen. Tämä on sitä maalla asumisen ihanuutta!

Uusi elämä uinuu pitkän talven ajan lumivaipan alla. Maan paljastuessa näkyy jo jotain vihreää!
Puoliso sanoo huvittuneena, että ennen kuin puut saadaan uuniin asti, ne ehtivät lämmittää jo sitä ennen moneen kertaan: silloin, kun puu kaadetaan ja karsitaan metsässä, kun se kuljetetaan sahauspaikalle ja pilkotaan klapeiksi, lastataan kuivumisen jälkeen liiteriin ja kannetaan vielä liiteristä poltettavaksi.
                Toisaalta kaikki edellä mainitut työt ovat mitä parhainta hyötyliikuntaa,vai mitä?

torstai 4. huhtikuuta 2013

PALJASTUKSIA LUMEN ALTA

Kevätaurinko on vihdoinkin paistanut lämpimästi. Auton mittari näytti viiden aikoihin peräti 6.9 lämpöastetta ja kun ajelin kotiin, oli tien viereisiltä pelloilta lumi sulanut jo monin paikoin ja paljastanut maata. Kotipihassakin oli lumi hävinnyt sen verran, että autotallin vierestä löytyi melkoinen kynttiläkätkö.


Joulukuun alussa jäädytin maitopurkeissa vettä ja kokosin niistä jäälyhdyn. Joka ikinen ilta kävin sytyttämässä kynttilän lyhdyn sisään ja ihailin keittiön ikkunasta sen lepattavaa loimua pimeässä talvi-illassa. Talven edetessä lunta tuli aina vaan lisää ja pihaa auratessa lyhty jäi lumen alle. Nyt paljastuneet kynttilät ja heikko lyhdyn seinämä muistuttivat talven ihanasta ilontuojasta. Mutta nyt: tervetuloa kevät ja ihana aurinko, joka sulatat lumen, paljastat maan ja houkuttelet uutta kasvua lämmölläsi! Ensi talvena on uuden jäälyhdyn aika!


maanantai 1. huhtikuuta 2013

LUONTO HOITAA

Jokin aika sitten päivitin blogiini käynnistä eräällä luonnonsuojelualueella ("Jään maassa", 2.3.13) ja tänään aamupäivällä teimme sinne uuden retken. Tällä kertaa mukanamme oli kuopus ystävättärensä kanssa. Jääseinämät olivat kasvaneet ja muotoutuneet sitten viime näkemästä ja auringonpaisteessa oli ihan erilaista ihastella erikoista maisemaa ja jään sädehtimistä. Kuvat kertokoot puolestaan:

Luonto otti meidät syliinsä ja tulimme hoidetuiksi niin ruumiin kuin sielunkin osalta. "Niin kaunis on maa, niin korkea taivas..."