VIIKONLOPUN KULTTUURIPLÄJÄYS

Viime viikonloppuna osallistuin kahteen erilaiseen kulttuuririentoon. Ensimmäiseen oli liput hankittu jo lokakuussa, toiseen osallistuin ystävän vinkkauksesta ihan hetken mielijohteesta.

Perjantaina ajeltiin puolison kanssa Lievestuoreelle uuutukaisen koulun juhlasaliin. Syksyllä -18 paikallislehdessä oli ilmoitus, että koululla esitetään Kiviä taskussa, Martti Suosalon ja Mika Nuojuan huippusuosittua näytelmää. En ehtinyt ilmoittautua ihan ensi rytäkässä ja kun viimein soitin ja tilasin liput, saimme istumapaikat  melkein takarivistä. No, nopeat voittavat aina. Tosin kohtuullisen hyvin näimme esityksen, vaikka tekstistä ei ihan joka kohdassa saanut selvää.
 Vaikka Suosalo ja Nuojua ovat esittäneet ko. näytelmän "Liepeellä" jo useampana vuonna, riitti katsojia tähänkin näytökseen. 550 katsojaa on ihan kelpo määrä pienelle paikkakunnalle. Jyväskylän kaupunginteatterin ko. vierailunäytöksessä paikat menevät heti kuin kuumille kiville, joten ulkopaikkakuntalaisia oli varmasti melkoinen määrä perjantain näytöksessäkin.

Näyttelijäsuoritukset olivat hengästyttäviä. Käsittämätöntä, miten upeasti Nuojua ja Suosalo vaihtoivat esittämiään roolihenkilöitä ihan vaan  lennosta, muuttivat ääntään, kehonkieltään, esittivät milloin naisfilmitähteä, vanhaa ukkoa tai pikkupoikaa. Ei voi kuin ihailla tuollaista ammattitaitoa! Teksti sen sijaan vähän harmitti,kun jutut kuitenkin keskittyivät navan alapuolelle. No, joka tapauksessa esitys on nyt nähty ja muutamissa kohdissa sai nauraakin sydämensä pohjasta.

Lauantaina soittelin ystävän kanssa pitkästä aikaa ja siinä jutustelun lomassa tuli puhe Dome Karukosken ohjaamasta uudesta elokuvasta Tolkien. Olin juuri lukenut lehdestä elokuva-arvostelun ja ajatellut meneväni jossain vaiheessa katsomaan filmin. Ystävällä oli samat ajatukset ja päätimme heti seuraavana päivänä toteuttaa aikeemme. Tällä kertaa ei ajeltukaan Jyväskylään vaan Äänekoskelle pikkuiseen elokuvateatteri Hirveen. Säästyimme jonottamiselta ja pitkien mainosten sarjalta ennen elokuvaa.  Tämä teatteri ei suotta prameile, joten liputkin ovat edullisempia kuin esim. Jyväskylässä.

 

Elokuva oli hienosti toteutettu, mutta ihan ihon alle se ei mennyt. Filmissä oli paljon viittauksia Tolkienin suurteokseen Taru sormusten herrasta, mutta mikä meille suomalaisille on tietysti hienoa on se, että elokuva tuo esiin suomenkielen vaikutuksen Tolkienin kehittämään haltiakieleen. 

Moni muukin oli viikonlopun aikana tehnyt saman päätöksen kuin me ystäväni kanssa ja mennyt katsomaan elokuvan. Olitko Sinä yksi heistä? Saa nähdä, saako Karukosken elokuva mainetta ja kunniaa esim. Yhdysvalloissa.