MÖKKITIELLÄ

Aamulla pakattiin eväät kylmäkassiin ja suunnattiin auton nokka kohti mökkiä. Puolen tunnin ajomatka on helppo taittaa, joten mökille voi lähteä ihan vaan vaikka hetken mielijohteesta. Viime kesänä näin tuli tehtyä monenmonta kertaa.

Otin kameran mukaan ja päätinkin kävellä viimeiset kilometrit nauttien lintujen laulusta ja ihanasta lämmöstä (mittarin lukemat ovat näyttäneet tänään jopa +26 astetta). Reilun parin kilometrin matkaan kului melkein viisikymmentä minuuttia, sillä vähän väliä pysähtelin, katselin, kuulastelin ja kuvasin.

On peltotöiden aika. Velipoika taisi laittaa viljansiementä maahan.

Isän vanhin sisko asui aikoinaan tässä pikkuisessa mökissä puolisonsa ja neljän vauhdikkaan pojan kanssa. Lapsena kävin usein Vienon mökillä ja aina siellä sai jotain suuhunpantavaa. Piha oli kesäisin kukkia tulvillaan; se oli tädille kunnia-asia.

Mökki taitaa olla viimeistä kesää pystyssä, sillä pihapiiriin alkaa nousta uuden omistajan omakotitalo. Hyvä, että maaseutu pysyy asuttuna ja kyläkoulu saa uusia oppilaita.

Näissä maisemissa kelpaa lepuuttaa silmiään...

... ja kurkistaa vähän rannallekin.

Matka jatkuu hiekkatietä pitkin. Rauhaisaa oli pistää tossua toisen eteen, kun yhtään autoa ei kulkenut ohitseni tai tullut vastaan.

Muunlaista liikettä kyllä oli senkin edestä! Monta erilajista perhosta näin, mutta tosi vaikeaa oli saada niitä kuvaan. Kimalaisillakin oli kiire.

Hiekkatien varrelta on jossain vaiheessa kaadettu puita. Nyt ne odottavat noutajaansa.

Hei, mökkitien päässä ollaan. Mäkeä alas ja rantaan!

Oho, kuka on jättänyt rantahiekkaan käyntikorttinsa?

Pihapiiriin on muuttanut mieluisia naapureita. Kirjosieppopariskunta lenteli yksiönsä ovesta sisään ja ulos melkoisen tiuhaan tahtiin. Sirkutuksesta päätellen perheenlisäystä on jo tullut.

Ei liene ihme, että mielestäni toukokuu on kuukausista parhain!