UUDEN ELÄMÄN IHME

Tänä vuonna äitienpäivälahjani oli kyllä niin liikuttava! Rakkaiden nuortemme antamasta  paketista paljastui jotain ihastuttavaa: Isovanhempien kirja. Mitäpä muuta se tiesi kuin että meistä olisi loppuvuodesta tulossa mummu ja pappa. Itkuhan siinä pääsi, kun tällaisen uutisen kuuli.

Tämä kirja lahjoitetaan aikanaan lapselle, kunhan ensin täydennämme sivut.

Koko kesän ja syksyn olemme eläneet mukana tässä odotuksessa, nähneet miniämme masun kasvavan ja sitten olikin viimein syntymän hetki. Keskiviikkona 13.11. tuli maailmaan suloinen pikkuneitonen, suuri Jumalan luomistyö nykerönenineen ja pikkuruisine varpaineen.

Torstaina töiden jälkeen kiisimme sairaalaan tervehtimään tuoreita vanhempia ja ennen kaikkea perheemme ja sukumme uusinta tulokasta. Ihmeellistä, miten pieni ihminen voi vangita huomiomme täydellisesti! Siinä sitä ihasteltiin silkkistä tukkaa, pehmoista ihoa ja pieniä, ohkaisia sormia, jotka kiertyivät papan pikkurillin ympärille. Papan sylissä oli turvallista nukkua. Olemme niin kiitollisia tästä lapsesta! Hänet ympäröi rakastavien ihmisten joukko.

                                             Sinä olet luonut minut sisintäni myöten,

                                             äitini kohdussa olet minut punonut.

                                                     Minä olen ihme, suuri ihme,

                                             ja kiitän sinua siitä.

                                            Ihmeellisiä ovat sinun tekosi,

                                            minä tiedän sen.

                                            Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä,

                                            muotoni kuin syvällä maan alla,

                                            mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa.

                                            Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani,

                                            sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu.

                                            Ennen kuin olin elänyt päivääkään,

                                            olivat kaikki päiväni jo luodut.

                                                           (Psalmi 139: 13 - 16)