JÄINEN JUTTU

Viikonloppuna pakkasimme eväät reppuun ja suuntasimme ystävien kanssa Hitonhaudalle katsomaan tämän talven jäämuodostelmia. Parkkipaikalta rotkon pohjalle on noin kahden kilometrin kävelymatka ja sen verran siellä on kävijöitä tänäkin vuonna ollut, että polku oli tallautunut helposti kuljettavaksi.
Hitonhauta on kuin pala pohjoisten kuruja keskellä Suomea. Äänimaisema on rauhoittavan hoitava, vain veden hiljainen solina hivelee kulkijan korvia. Ihminen tuntee itsensä niin pieneksi siellä jääseinien keskellä, mutta silti siellä ei ole ollenkaan pelottavaa.

Viikonloppuna Hitonhaudalla kokoontui myös jääkiipeilijöitä ja mekin onnistuimme seuraamaan yhden rohkean matkaa kohti korkeuksia. Huimaa touhua, joka vaatii taitoa ja runsaasti fyysistä voimaa.

Osa kiipeiljöistä oli pystyttänyt telttansa lähelle laavua. He päättivät yöpyä luonnon keskellä ja olla iskuvalmiina jo heti aamun valjetessa. Peukutusta heille!
Kiipeiljöiden joukossa oli myös yksi irlantilainen nainen, jolle tämä paikka ja jääkiipely olivat varmasti melkoisen eksoottinen kokemus.

Me tyydyimme palaamaan rotkon pohjalta polkua pitkin ilman apuvälineitä ja sen jälkeen täytimme vatsaa makkaralla ja kupposella kahvia. Oli siellä ihanaa! Muutaman viikon päästä aion retkeillä noissa maastoissa uudestaan ja jäätikötkin ovat siinä ajassa varmasti jälleen muuttaneet muotoaan.

Toivotan Sinut, Satu tervetulleeksi lukijoiden joukkoon! 😊