maanantai 22. elokuuta 2016

ETELÄ-KONNEVEDEN KANSALLISPUISTO

Olemme jo pitkään mielineet käydä uudessa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, joka perustettiin 1.9.2014. Saaret ja vesireitit ovat muotoutuneet vuosituhanten aikana, joten kansallispuisto perustetiin Rautalammin reittiin  kuuluvan Konneveden ranta- ja saaristoluonnon eliöstön, kallioperän ja vesistömaiseman suojelemiseksi ja hoitamiseksi sekä yleistä virkistys- ja retkeilykäyttöä ja ympäristötutkimusta varten.

Ystäväperheemme mökki on puiston laitamille ja pääsimme isännän opastuksella tutustumaan alueeseen vesistöä pitkin. Eväät pakattiin veneeseen ja niin sitä lähdettiin liikkeelle.


 Kansallispuiston alueella pesii useampia kalasääksipareja ja mekin ajelimme yhden pesän (huomaatko, missä?) ohitse. Lintujakin havaitsimme, mutta koska minulla ei ollut kameran pitkää putkea mukana, jäivät lintukuvat erittäin valjuiksi.

 Alueella on ollut retkireittejä jo ennen kansallispuiston perustamista, mutta vaeltelu alueella on lisääntynyt parina viime vuotena runsaasti. Useassa saaressa on mahdollisuus levähtää nuotio- ja laavupaikoilla. Me rantauduimme Lapinsalon taukopaikalle; tosin vain paikkaa ihastelemaan ja juttelemaan muiden retkeilijöiden kanssa.


 Kivi kuin pannumyssy ja vedenraja kuin koristevyö. Tämänkokoisia kivenjärkäleitä nähtiin lukemattomia.


 Vesi on erittäin kirkasta ja monin paikoin loivasti syvenevillä rannoilla on luonnonhiekkapohja. Tosin ulapalla seilatessamme oli kaikuluotaimen mukaan vettä paikoin jopa 50 metriä. Huh, ihan huimasi ajatella, miten syvissä vesissä välillä ajeltiin!


Isäntämme tuntee nämä vesistöt ja saaret melkein kuin omat taskunsa. Niinpä me rantauduimme erääseen autioon saareen eväitä syömään. Nuotiota ei tehty (vaikka sekin olisi ollut mahdollista; kiitos aiempien kävijöiden, jotka ovat kasanneet kivistä kalliolle suojaisan nuotiopaikan), mutta viivähdimme kalliolla hyvän tovin kahvista ja mustikkapiirakasta nautiskellen.  Miesten jäädessä rupattelemaan kiertelin saarta ja tutustuin sen kasvillisuuteen. Jotenkin tuli mieleen Lapin maisemat: paljon jäkälää ja muuta aluskasvillisuutta sekä toisaalta karua kalliota, jonka halkeamissa kasvaa uutta elämää.                                                                                                                                      
 



 


Taivaanrantaan alkoi vähitellen kerääntyä uhkaavannäköisiä pilviä, joten eväskorit laitettiin veneeseen ja ajaa huruuteltiin  lähtörantaan. No, ei sitä sadetta kuitenkaan tullut ja ehdimme sentään nähdä todella kauniita kalliorantoja ja ihastella auringonkiloa laineilla pari, kolme  tuntia kestäneen retken aikana.
Tämä uusi kansallispuisto on todella upea alue. Kenties tutustumme siihen joskus vielä myös maita pitkin kulkevia reittejä pitkin. Ainakin jylhän Kalajanvuoren huipulta näkyvät maisemat haluaisin mielelläni nähdä.

Jos haluat lukea toisten bloggaajien kokemuksia Etelä-Konneveden kansallispuistosta, löydät tekstiä ja kuvia mm. täältä:

1) http://retkipaikka.fi/vapaa/melontaretkella-kalasaasken-vesilla-etela-konneveden-kansallispuistossa/
2) http://blogit.ksml.fi/lentajan-nakokulmasta/etela-konneveden-kansallispuiston-ylilento/
3) http://retkipaikka.fi/vapaa/kumpusaaren-metsalehmuslehto-paratiisin-pala-etela-konneveden-kansallispuistossa/
                                                                                                                           

21 kommenttia:

  1. Upeat kuvat kansallispuiston maisemista, kyllä näitä ilokseen katselee! Hih, me kävimme tänään Vuori-Kalajalla retkeilemässä, mutta huipulle ei olla vieläkään kiivetty. Tänään oli koiruli mukana, joten parempi oli katsella matalammalta kaunista maisemaa.

    Hyvää viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että olemme liikkuneet lähes samoissa maisemissa! On tuo kansallispuistoalue upeaa katseltavaa.

      Poista
  2. Olipa ihanan näköinen paikka ja kauniita kuvia. Vesi oli tosella kirkasta. Kyllä meillä Suomessa on kaunis luonto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan olekin melkoinen lahja, että saamme asua näin kauniissa ja toistaiseksi puhtaassa maassa?

      Poista
  3. Oi miten ihania kuvia! Tuo kuva uppotukista on valtavan ihana <3 ihan kuin siellä vedenpohjalla olisi kultahiekkaa. Luin joskus tuosta kansallispuistosta mutta luulin että sinne ainoa pääsy on vettä myöten. Eli kiva tietää että sinne pääsee myös tällaiset maakravutkin :)
    Kiva että esittelit, siellä täytyy joskus käydä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin katselin pitkään tuota uppotukkia, kun se on niin kaunis ja puhutteleva kaikessa karuudessaan. Ja totta: kultaahan siellä pohjassa oli: auringonkultaa! :)

      Poista
  4. Kyllä on huikean hienot maisemat! Tuli valtava kaipuu jonnekin luontoretkelle. Muuallekin kuin omaan puutarhaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhtaassa luonnossa sielu lepää. Nautin todella kovasti metsässä ja veden äärellä olemisesta, niin kuin varmaan suuri osa suomalaisista tekee. Olemme sellaista luontokansaa.

      Poista
  5. Oi, miten kauniita luontokuvia, kaunis paikka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirpa! On se kaunista seutua ja olen onnellinen, että retkemme viimein toteutui.

      Poista
  6. Ihana postaus!
    Minunkin piti alunperin käydä tuolla tänä kesänä, mutta (jalan) tapaturma muutti suunnitelmia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Susanna! No, jospa ensi kesänä jalkasi olisi jo kunnossa, että pääsisit tuonne maisemiin samoilemaan. :)Kannattaa käydä kokemassa tuon kansallispuiston kauneus.

      Poista
  7. Aivan ihania kuvia huikeista paikoista! Ja eikös vaan tuossa yhdessä kuvassa näykin järven pohjassa kultaa!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rita! Ei muuta kuin auton nokka joskus tuohon suuntaan (polkupyörällä olisi ehkä hieman liian pitkä matka tehtäväksi). Parin tunnin ajomatka suuntaansa ei ole ollenkaan paha rasti, kun nähtävyydet ovat niin huikeat.
      Ja järvenpohjassa todella kimmelsi kulta; auringonkulta! :)

      Poista
  8. Vastaukset
    1. On se hieno paikka ja ansainnut tulla nimetyksi kansallispuistoksi.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiitos, Marliska! Kyllä tuolla mieli tyyntyi ja sielu lepäsi.

      Poista
  10. Onpas upeat maisemat. Olenkin eka kertaa blogissasi, löysin blogisi Minttulin blogin kautta. Kesäterveiset Pihakuiskaajan puutarhasta Joensuusta. Blogissani on puutarhakirjojen arvonta, käyhän kurkkaamassa. Mukavaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva yllätys löytää kommenttisi ja kävinkin jo vastavierailulla osallistumassa arpajaisiin (kaikki kirjat vaikuttavat mielenkiintoisilta). Tervetuloa toistekin käymään Kylätiellä! :)

      Poista
  11. Oi kiitos upeista kuvista ja on varmaan ollut elämys tutustua kansallispuistoon vesitse. Meillä oli tarkoitus käydä tänä kesänä ja vielähän tässä ehtii. Ei ole pitkä matkakaan Pielavedeltä.

    VastaaPoista

Kiitos kommenteistasi! Kiva, kun piipahdit Kylätiellä!