ETELÄ-KONNEVEDEN KANSALLISPUISTO

Olemme jo pitkään mielineet käydä uudessa Etelä-Konneveden kansallispuistossa, joka perustettiin 1.9.2014. Saaret ja vesireitit ovat muotoutuneet vuosituhanten aikana, joten kansallispuisto perustetiin Rautalammin reittiin  kuuluvan Konneveden ranta- ja saaristoluonnon eliöstön, kallioperän ja vesistömaiseman suojelemiseksi ja hoitamiseksi sekä yleistä virkistys- ja retkeilykäyttöä ja ympäristötutkimusta varten.

Ystäväperheemme mökki on puiston laitamille ja pääsimme isännän opastuksella tutustumaan alueeseen vesistöä pitkin. Eväät pakattiin veneeseen ja niin sitä lähdettiin liikkeelle.

 Kansallispuiston alueella pesii useampia kalasääksipareja ja mekin ajelimme yhden pesän (huomaatko, missä?) ohitse. Lintujakin havaitsimme, mutta koska minulla ei ollut kameran pitkää putkea mukana, jäivät lintukuvat erittäin valjuiksi.

 Alueella on ollut retkireittejä jo ennen kansallispuiston perustamista, mutta vaeltelu alueella on lisääntynyt parina viime vuotena runsaasti. Useassa saaressa on mahdollisuus levähtää nuotio- ja laavupaikoilla. Me rantauduimme Lapinsalon taukopaikalle; tosin vain paikkaa ihastelemaan ja juttelemaan muiden retkeilijöiden kanssa.

 Kivi kuin pannumyssy ja vedenraja kuin koristevyö. Tämänkokoisia kivenjärkäleitä nähtiin lukemattomia.

 Vesi on erittäin kirkasta ja monin paikoin loivasti syvenevillä rannoilla on luonnonhiekkapohja. Tosin ulapalla seilatessamme oli kaikuluotaimen mukaan vettä paikoin jopa 50 metriä. Huh, ihan huimasi ajatella, miten syvissä vesissä välillä ajeltiin!

Isäntämme tuntee nämä vesistöt ja saaret melkein kuin omat taskunsa. Niinpä me rantauduimme erääseen autioon saareen eväitä syömään. Nuotiota ei tehty (vaikka sekin olisi ollut mahdollista; kiitos aiempien kävijöiden, jotka ovat kasanneet kivistä kalliolle suojaisan nuotiopaikan), mutta viivähdimme kalliolla hyvän tovin kahvista ja mustikkapiirakasta nautiskellen.  Miesten jäädessä rupattelemaan kiertelin saarta ja tutustuin sen kasvillisuuteen. Jotenkin tuli mieleen Lapin maisemat: paljon jäkälää ja muuta aluskasvillisuutta sekä toisaalta karua kalliota, jonka halkeamissa kasvaa uutta elämää.                                                                                                                                      

 

 

Taivaanrantaan alkoi vähitellen kerääntyä uhkaavannäköisiä pilviä, joten eväskorit laitettiin veneeseen ja ajaa huruuteltiin  lähtörantaan. No, ei sitä sadetta kuitenkaan tullut ja ehdimme sentään nähdä todella kauniita kalliorantoja ja ihastella auringonkiloa laineilla pari, kolme  tuntia kestäneen retken aikana.

Tämä uusi kansallispuisto on todella upea alue. Kenties tutustumme siihen joskus vielä myös maita pitkin kulkevia reittejä pitkin. Ainakin jylhän Kalajanvuoren huipulta näkyvät maisemat haluaisin mielelläni nähdä.

Jos haluat lukea toisten bloggaajien kokemuksia Etelä-Konneveden kansallispuistosta, löydät tekstiä ja kuvia mm. täältä:

1) http://retkipaikka.fi/vapaa/melontaretkella-kalasaasken-vesilla-etela-konneveden-kansallispuistossa/

2) http://blogit.ksml.fi/lentajan-nakokulmasta/etela-konneveden-kansallispuiston-ylilento/

3) http://retkipaikka.fi/vapaa/kumpusaaren-metsalehmuslehto-paratiisin-pala-etela-konneveden-kansallispuistossa/