KORTTEJA KOSKEN RANNALTA

Eilen satoi ihan koko päivän vettä, mutta mukavan ilonpilkahduksen iltapäivään ja iltaan toi postcrossing-tapaaminen Kuusaan kosken rannalla Koski-Kahvilassa. Yksitoista eri-ikäistä alan harrastajaa kokoontui yhteisen pöydän ääreen vaihtamaan ajatuksia ja kirjoittelemaan kortteja. Olin miitissä mukana vasta toista kertaa (eka miitistä juttua täällä), vaikka porukka kokoontuukin säännöllisesti joka kuukausi. Hyvä sentään, että nyt pääsin tulemaan mukaan.
Mutta siis mitä? Kokoonnutaan kirjoittamaan kortteja yhdessä ennestään tuntemattomille ihmisille eli toisille postcrossaajille?
Ihan totta! Ja kaiken lisäksi on hauskaa, kun samanhenkiset ihmiset pistävät korttipinonsa kiertämään kaverilta toiselle ja jokainen saa laittaa puumerkkinsä ( = nimimerkkinsä) korttiin, joka singahtaa maailman ääriin  ja ilahduttaa takuuvarmasti vastaanottajaa. Olen itse saanut silloin tällöin kortin miittiläisiltä sekä Suomesta että ulkomailta ja voin todistaa idean toimivan erinomaisesti.

 Osa iltaan osallistuneista oli ollut mukana myös kansainvälisessä tapaamisessa Helsingissä ja sieltäkin kuultiin terveisiä.

 Tällä kertaa olin varastautunut paremmin kuin edelliskerralla, sillä otin mukaan ison nipun kortteja kirjoitettavaksi. Tästä miitistä minun korttini lähtivät mm. Amerikkaan, Venäjälle, Suomeen, Hollantiin, Saksaan ja Tsekkeihin. Onpa mukavaa odotella vastaanottajan kommentteja, kun posti saapuu perille.

 Onneksi Suomesta löytyy mitä viehättävimpiä postimerkkejä. Kelpaa niitä liimailla kortteihin ja usein niistä tuleekin positiivista palautetta. Postimerkki voi olla suurenmoinen taideteos ja informaation lähde.

Ilta oli myös sen takia merkityksellinen, että tapasin kasvokkain yhden blogiystäväni, jonka kanssa olemme jo pitkään käyneet vuoropuhelua kommentoimalla toistemme blogipäivityksiä. Olipa se iloinen tapaaminen. Kiitos, R.!