VILLIVIHANNEKSIA OMASTA PIHASTA

Kevät, lämpö ja auringonpaiste ovat saaneet pihapiirin villivihannekset kukoistamaan. Jo viime keväänä keräilin ahkerasti nokkosta, vuohenputkea, kuusenkerkkiä ja koivunlehtiä ja käytin niitä taikinoihin, pistinpä jugurtin sekaankin.

Osan kuivasin ja pistin rasioihin, joten villivihanneksia olen saanut hyödynnettyä koko pitkän syksyn ja talven.

Poimulehteä aion kerätä ja kuivattaa nyt enemmän kuin aiemmin. Se on kuulemma hyvä kasvi kuukautiskipuihin ja vaihdevuosivaivoihin. Ja vaikkei olisikaan, ei siitä haittaakaan koidu.

Nokkonen, oikea raudanlähde, jota olen keräillyt kaikista kauimmin. Kuivattuna se on oivallinen lisä sämpylätaikinaan tai vaikka lettuihin. Alkukesästä kiehautan nokkosen kevyesti ja silppuan sen tuoreeltaan leivonnaisiin. Nokkosesta saa myös hyödyllistä ja ilmaista lannoitevettä kasvimaalle: kuumaa vettä puoleen sangolliseen nokkosia, annetaan tekeentyä muutaman päivän ja laimennettuna sopii vaikka porkkanoiden lannoitteeksi. 

Vuohenputkea oli pihassamme ihan liiankin kanssa, joten sitä on helppo verottaa ja kerätä kuivattavaksi. Viime keväänä hortoilukurssilla ollessani kuulin, miten hyödyllinen kasvi vuohenputki on, vaikka se luokitellaan erittäin hyvin leviäväksi ja viheliäiseksi rikkakasviksi. Kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei kerää vahingossa myrkyllisiä matkijakasveja.

Kuusenkerkkiä olen joskus napsinut suuhuni ja saahan siitä siirappiakin keitettyä, mutta enemmän laitan sitä jalkakylpyihin  (kuten myös koivunlehtiä).

Luonto on siis melkoinen aarreaitta. Kokeile vaikka!